Usko pois, sinä voit vaikuttaa!

Demokratiaviikon päätteeksi minun on pakko muistuttaa vaikuttamismahdollisuuksista, joita sinullakin on lukuisia. En itsekään tiennyt näistä kaikista, mutta nyt oikein innostuin omista mahdollisuuksistani.

Kannattaa käydä kurkkaamassa oikeusministeriön ylläpitämää sivustoa demokratia.fi  Sieltä löytyy esimerkiksi kansalaisaloite.fi, jossa aloitteita voi tehdä kaikki Suomen kansalaiset, joilla on äänioikeus. Jos aloite kerää puolessa vuodessa 50 000 kannatusilmoitusta, on eduskunnan otettava se käsittelyyn. Lisäksi sivustolla voit ottaa kantaa ajankohtaisiin hankkeisiin tai pyytää lausuntoja. Löytyy myös infoa vaaleista ja yhdenvertaisuudesta.

Tässä välissä voin ylpeänä mainostaa, sitä että SenioriVerkko kumppaneineen voitti vuoden 2017 Demokratiapalkinnon. Teemana oli kumppanuus ja sitähän tässä tarvitaan, yksin olisi vaikea saada ääntä kuuluville (vaikka minulla kantava ääni onkin). Palkittuun kumppanuusverkostoon kuuluvat meidän lisäksi ENTER ry, LähiVerkko-projekti, VerkostaVirtaa!-projekti ja SeniorSurf-toiminta. Olen aiemminkin hehkuttanut yhteistyötä :D

Ja käypä äänestämässä kuntavaaleissa, hop hop!

Tasa-arvo digimaailmassa

Ennen puhuttiin, että tietotekniikka on miesten maailmaa. Onneksi ei enää ole näin. Meilläkin on kokemusta siitä, että naiset pärjäävät tekniikan kanssa ihan yhtä hyvin kuin miehet. Tarvitaan vain innostusta, rohkeutta ja kokeilunhalua, se ei ole sukupuolesta riippuvaa.

Tivi-lehden sivulla on mielenkiintoinen juttu siitä, että teknologia-ala tarvitsee lisää naisia. Naiset halutaan mukaan ratkaisemaan teknologian avulla ongelmia, jotka liittyvät ympäristöön, terveyteen ja hyvinvointiin. Näin naistenpäivänä (ja tietysti muinakin päivinä) minä liputan tämän puolesta. Avatkaa naiset rohkeasti suut ja kertokaa mitä te haluatte teknologialta!

ps. Meillä on ollut tässä vähän kiirettä, kevät kun on raportoinnin aikaa. Ai niin, Minna on palannut takaisin vanhempainvapaalta ja Teija on siirtynyt Verkosta virtaa! -projektiin. Satu ja minä olemme pysyneet täällä niinkuin ennenkin :D

DigiSuomea rakentamassa jo vuodesta 2011

Mihin ihmeeseen katosi vuosi 2016? Niin ja ne muutkin? Tämä kuluva vuosi on SenioriVerkon viimeinen toimintavuosi. Ensimmäisen projektin alkaessa 2011 lähdettiin viemään digisanomaamme eteenpäin hieman jännityksellä. Meitä tämän alan toimijoita kentällä ei ollut monia. Melkoista tien raivaamista se toisinaan oli, mutta usko asiaan säilyi ja säilyy edelleen. Näimme jo silloin jäävuoren huipun lisäksi osan koko vuorta.

Digiasiat ovat tänään se "päivän sana." Se mitä silloin jouduttiin ottamaan miltein väkisin keskusteluissa esille, on nyt arkipäivää. Hyvä niin. Yhteiskunta muuttuu, kehittyy ja digiasiakin tuo uusia tarpeita jälleen. Haasteet eivät lopu vaan muuttuvat.

Kyllä ihan ylpeänä voi katsoa taaksepäin ja eteenpäinkin. SenioriVerkon toiminnan vaikutukset näkyvät ja tulevat näkymään vielä tulevaisuudessakin. Olimme ja olemme mukana avaamassa portteja ikääntyvien DigiSuomelle.

DigiKylli DigiSuomen asialla.

Uudella kuvakulmalla tähtikuvaajaksi

Miksi kuva vangitsee, pysäyttää katsomaan? Pienillä nikseillä me kännykkäkuva-näppääjätkin saadaan kiinnostavampia kuvia.

Idea, asemointi ja valo – siinä DigiKyllin valokuvauksen kolme tärkeintä asiaa (hulluttelun ja kokeilunhalun lisäksi). Yhteisömanagerien päivillä sain Anssi Männistöltä lisää hyviä vinkkejä parempien kuvien ottamiseen:

1. Mene lähemmäksi, kosketusetäisyydelle.

2. Häivytä taka-alan sekavuutta. Kierrä kohdetta ja etsi rauhallisin tausta.

3. Rauhoitu. Etsi ihan uutta kuvakulmaa ja kuvauskohdetta.

4. Tarkista asettelu:

• Instagram-kuvat (neliö): pääkohde keskellä kuvaa on usein hyvä.
• Facebook / leveämpi kuva: kultaisen leikkauksen sääntö (kuva jaetaan  1:3 osiin) on hyvä. Esimerkiksi pääkohde on hieman toisessa reunassa tai horisontti 1. tai 2. kolmasosan kohdalla.
• Lisävalaistusta saat kun kuvattava kääntyy aurinkoa tai muuta valonlähdettä päin.
• Tarkenna kohteeseen, ettei vahingossa kuvan tarkin osa ole tausta. 

5. Valo ja tarkkuus.

6. Ajankohtaisuus, oma ilme ja aitous ovat valttia.

Joskus sormia syyhyttää muokata valmista kuvaa, kuten rajata uudelleen ja lisätä valoisuutta.  Sovellukset ovat siihen käteviä (DigiKyllin suosikkeja ovat Snapseed ja Enlight). Kannattaa kokeilla myös esim. Instagramin muokkaustyökaluja.

Uusia kuvakulmia etsimään!


DigiKylli, kaikkien alojen professori :D





(Tekstiä muokattu 29.4.2019)

Wantterat Vauhdissa- aktiivisuusrannekkeet toimii

Niin sitten ollaan vuodessa 2017. Teittekös uudenvuoden lupauksia? Ei mekään - eikä ainakaan Wantterat Vauhdissa -aktiivisuusrannekepilotin osallistujat. "Ei tehty lupauksia, mutta tavoitteita kuitenkin", kertoi Anu. Pilotti on puolivälissä ja kyselimme rouvien kokemuksia Polar Loop-rannekkeen käytöstä.

Minua kiinnosti, oliko Wantterilla ollut jotakin hankaluutta rannekkeiden kanssa. Eipä tuntunut olevan, mutta kaivamalla selvisi kuitenkin jotain. Yhtä hieman harmitti, ettei hiihtäessä laite aina ota täysiä askelmääriä eikä kaikilla uidessakaan. Toisella taas kävi kahdesti niin, ettei ranneke synkronisoitunut tietsikan kanssa: "Joskus ärsyttää kun laite ei ole sinut tietsikan kanssa."

Hyvää löytyi paljonkin. "Katson rannekkeesta jos mun pitäisi liikkua lisää. Lähden vaikka sauvakävelemään ellei ole kauppapäivä." "En halua jäädä avuttomaksi ja sängynpohjalle. Tämä kannustaa ja auttaa liikkumaan." Marjattaa rannekkeen käyttö oli aktivoinut käyttämään tietokonettakin enemmän ja monipuolisemmin. Kiinnostavinta kaikista oli seurata unen laatua ja määrää.

Alman terveysasemakäynnillä lääkäri oli huomannut rannekkeen. Hän tuumasi, että alkaakin suositella asiakkaille sellaisen hankkimista - ehkä se motivoisi heitäkin liikkumaan. Tyyne yrittää saada 50-vuotiaan poikansa hankkimaan rannekkeen terveyssyistä. Kun äidillä on, niin miksei poikakin uskaltautuisi kokeilemaan. Satu on meistä muuten ainoa, jolla ei ole tätä hienoutta.

Jokainen osallistujista haluaa jatkaa pilottia loppuun asti ja into on hyvä. Hyvänä huomiona tuli esille Maijan toteamus, että liikunnan lisäksi täytyy antaa aikaa myös itsensä kanssa olemiseen. Välillä sohvallakin saa löhötä ja nauttia vain olemisesta. Täältä (klik) voit lukea pilotista lisää.

              

Mihin se vilahti?

Vuosi on pian pulkassa, kuten meillä päin sanotaan. Tässä DigiKyllin viisi ensimmäisenä mieleen tullutta asiaa tästä vuodesta:

1. DIGITALISAATIO oli kova sana. Sitä käytettiin vuoden aikana joka paikassa. Aina ei taidettu edes ymmärtää, että digitalisaatio ei ole pelkkää sähköistämistä vaan keino luoda toimintatapoja uusiksi, entistä toimivammiksi. Aktiivinen someviestintä ja tiivis verkostoyhteistyö mahdollisti, että mekin pääsimme vaikuttamaan, ettei ikääntynyttä käyttäjää unohdeta. Satu ja Teija taisivat olla hieman kateellisia kun minätyttö kävin oikein valtionvarainministeriössä juttelemassa. Sain vielä kutsun ministeri Vehviläisenkin pyöreän pöydän tapaamiseen tammikuulle! Toki siellä on muitakin järjestöjen edustajia samalla asialla.

2. POKÉMON GO hullaannutti koko Suomen ja nosti keskusteluun myös pelaamisen hyödyt. Minua niin ilahdutti, miten moni isovanhempi löysi yhteisen liikuntamuodon lapsenlapsensa kanssa Pokémonien metsästyksestä.

3. Vuosi toi tullessaan Senioriverkon eri some-kanaville roppakaupalla uusia seuraajia. Erityisesti mieltäni lämmittää, että lähes kaikki  uudet Facebook-seuraajamme ovat iäkkäitä.

4. TABLETIT kiinnostavat varsinkin iäkkäitä, jotka hankkivat ensimmäisen tietokoneensa. Ei ihme, sillä se on niin helppo käyttää. Tabletti-WorkShopimme ammattilaisille auttavat myös heidän iäkkäitä asiakkaitaan saamaan tietoa, mitä hyötyä laitteesta kullekin voisi olla.

5. Viimeistään nyt on tullut selväksi, että KUVA kertoo tuhat sanaa, VIDEO vielä enemmän ja pienet TARINAT ovat kultaa, sisältöä someen jaettaessa.  

Mennyt vuosi oli SenioriVerkon toiseksi viimeinen. Paljon on ehditty, mutta sarkaa on vielä taitettavana. Onneksi Teija ja Satu ovat olleet hyvä kaksikko apunani! Tästä on hyvä jatkaa.

DigiKylli Suomi100-teemalla. 

Sinäkin voit luoda kasvokuvastasi sinivalkoiset Suomen kasvot. 

Digitaalinen tilinpäätös - yhdessä on enemmän

Taas alkaa olemaan tilinpäätöksen aika. Minne ne vuodet katoaa? Paljon on saatu aikaan ja paljon jäi tekemättä. Eteenpäin katsoessa huimaa. Tarve digihoivaan vain kasvaa. Tervetuloa uudet hankkeet mukaan.

SenioriVerkon käynnistyessä oli iäkkäiden tarpeet hieman erilaisia kuin nyt. Silloin opastettiin laitteiden käyttämisessä ja hankkimisessa (toki tärkeää yhä). Nyt meidän painopisteemme on pääasiassa sähköiset palvelut. Opastamme mistä niitä löytää, kuinka niitä voi hyödyntää ja miten niitä käytetään. Annamme vinkkejä mitä kaikkea digimaailma voi tarjota niin hyvässä kuin pahassakin. Hälvennämme pelkoja, ennakkoluuloja ja yritämme "inhimillistää" sanaa digitalisaatio.

Onneksi emme ole yksin. Kiitokset mahtavasta yhteistyövuodesta kaikille: DigiKyllin lukuisat lukijat, Enter ry, Eläkeliiton ja Ehyt ry:n LähiVerkko -hanke, Vanhustyön keskusliiton Seniorit surffaa - nettiopastaja auttaa -hanke, Eläkkeensaajien keskusliiton Verkosta virtaa -hanke ja Valli ry:n Ikäteknologiakeskus. Niin ja erityiskiitokset RAY:lle.  Me kaikki saamme jatkaa tärkeää työtämme ikääntyvien hyvinvoinnin eteen.

Yhdessä on enemmän

Niksologi testaa ja muita vinkkejä

Satu ja Teija heiluvat parhaillaan parin pilotin parissa ja minä tyttö käytän vapaan ajan siihen kuuluisaan ruutuaikaan. No hätä, täältä pukkaa tietoutta meille kaikille.

Löysin aivan ihanan Positiivarien joulukalenterin. Jokaiselle päivälle kuva, runo tai musiikkia. Tosi kiva idea. Innostuin myös löytäessäni Facebookista Neuvokkaiden naisten Hyvän mielen joulukalenterin.  Se on mahtava, kokeile sinäkin. Hyvää mieltä ei ole koskaan liikaa.

Jos ei jaksa juosta kaupassa ostamassa joulukortteja niin netti hoitaa. Postin postikorttisovelluksella voit napata mieleisesi kuvan kännykällä tai tabletilla, kirjoittaa viestin ja pistää menemään. Kolme ekaa ovat ilmaisia ja lopuista postimaksu. Positiivareilta löytyy ilmaisia virtuaalikortteja. Niitäkin on kiva lähetellä.

Ja lopuksi, ihan parasta antia lötyy Pirkan sivuilta: Niksologi testaa. Jos tuolta ei löydä apuja hommaan kuni hommaan niin jo on ihme! Sukkahousuilla pyyhkii peilit ja näytöt kirkkaiksi. Lisäksi sukkiksista saa loistavan kantovälineen vesipullolle ja kännykälle. Kulkee kivasti ja näyttävästi mukana. Taidankin virittää kollegoille pikku yllärin. Nalkuttavat aina kun kännykkät lojuu ties missä. Ei loju enää. Suosittelen. 

Näin näppärästi kulkee vesipullo ja kännykkä mukana!

                              

Tervetuloa Sir Passeli 

Satu ja Teija höpöttivät taas roboteista…kun ne on niin kiehtovia. Aloin itsekin pohtia asiaa. Haluaisinko sellaisen joskus avukseni vai en? Jos haluan, tarkoittaako se samalla luopumista oikeuksistani ihmiskontakteihin tai peräti ihmisoikeuksiini? Robottikeskustelu käy mustavalkoisena, ollaan joko puolesta tai täysin vastaan. Entäs jos haluankin elämääni molemmat: ihmisiä sekä robotteja. 

Kyllähän robotteja jo on. Robotit imuroi ja pesee ikkunoita, eikä sitä kukaan vastusta. Sellainen saisi mieluusti siivota kotini samalla kun sen kaveri leikkaisi pihalla nurmikkoni. Ja jos minulla olisi eturauhanen ja se vaatisi leikkausta, haluaisin kirurgin kaveriksi ehdottomasti Da Vinci-robotin. 

Hoiva-alan robotit ne mieliä kuumottavat. Korvaako robotti ihmisen? Ei. Se on hyödyllinen ja mukava jeesi, jonka avulla voidaan vaikka asua pitempään itsenäisesti. Toisihan se turvallisuuttakin: hälyttäisi apua, jos kaatuisin tai en nousisi sängystä. Olisi oma Personal Trainer, joka kehottaisi liikkumaan, ohjaisi jumppaamaan ja muistuttaisi tarvittaessa lääkkeiden ottamisesta tai Salatut elämät -sarjan alkamisesta sekä syömisestä. Ei robotti itsemääräämisoikeuttani veisi, eikä sitä kyllä vie helposti kukaan! 

Palvelutalossakin hoitajan ja robotin yhteispeli voisi olla poikaa! Tehokastakin. Sellaisella mukavalla tavalla. Mutta vaadin, että minut, omaiseni ja hoitajat täytyy ottaa kehitystyöhön mukaan. Näin varmistan, että robotti suunnitellaan minua ja tarpeitani kunnioittaen. Olen jo nimennyt oman robottini: Sir Passeli. Se on passeli just minua varten!

                           

                                             Sir Passeli palveluksessanne

Digiluuta lentää korkealla ja kovaa

Mistä se yhtäkkiä iski? Ensin siitä puhui harvat ja yrittivät saada ääntään kuuluville. Menestys oli vaihtelevaa eikä se oikein kiinnostanutkaan. Nyt siitä puhuu kaikki ja kaikkialla. Digiluuta on lentänyt päämme yli. Sillä on nopeaa lentää.

Asia on hyvä, ajankohtainen ja tärkeä. Sanaa digitalisaatio käytetään mitä erilaisimmissa yhteyksissä, eri merkityksillä niin että korvatkin alkavat jo väsyä. Helppo sanoa, mutta kuka kertoo, mitä se tarkoittaa? Minä koen digitalisaation palveluina ja toimintakulttuurin muutoksena. Se helpottaa ihmisten elämää ja on mielestäni tehnyt sitä jo pidemmän aikaa oman työporukkammekin arjessa.

Haasteita - tottakai! Digitalisaation toteuttamiseen tarvitaan eri ammattiryhmiä, näkemystä, rahaa, laitteita, intoa, tahtoa, asiantuntijoita sekä tietysti käyttäjät. Samoja on pohdittu ja ihmetelty muinoinkin. Toisessa teollisessa vallankumouksessa 1800-luvun loppupuolella uudet tekniikat tuottivat uusia materiaaleja, parempia menetelmiä energian tuottamiseksi ja hyödyntämiseksi sekä uusia tapoja tuotannon organisointiin.

On mielenkiintoista seurata digiluudan lentoa ja lentää sillä itsekin. Varmaan 10 vuoden päästä ihmettelemme tätä koko hössötystä. Silloin digitaaliset palvelut ovat jo yhtä yleisiä arjen apuja kuin pesukone ja kahvinkeitin nyt. Mitä tässä turhia venkoillaan, onhan meillä kaikilla jo sähkölamputkin!

Digiluudalla pyyhkii paremmin? 

Riivatun karkailevat johdot ja laturit

Suku on pahin! Taas se todistettiin. Joku sukulaisvieraistani vei mennessään puhelimeni latausjohdon. Tavallisesti säilytän sitä aina huolellisesti sievässä pussukassa, mutta nyt se oli jäänyt seinään. Kun kaikilla on samanlaisia ladattavia laitteita, latureita ja johtoja, otti joku vahingossa MINUN johtoni omanaan. Onko tuttua? Aivan. Kunhan omani palautuu jonkun kassin taskusta, kirjoitan kyllä joka osaan DK (DigiKylli).

Saisivat suunnitella enemmän niitä puhelimien ja tablettien langattomia latureita huonekaluihin. Miten kätevää olisi ladata puhelin juuri siinä mihin sen luontevasti lasken: eteisen piirongin päälle, ruoka- ja yöpöydälle. Ilman johtoja! Olen nähnytkin jo pöytälamppuja, joiden jalan pöytätasossa on puhelimen langattomasti lataava alue. Tosin vielä jää vaara, että joku vie puhelimeni luullen sitä omakseni. Siihen apuna on persoonalliset puhelimen kannet. Sohvaa tuskin kukaan vie vaikka olisi kuinka ajatuksissaan ;D

Seinästä sitä ei enää salaa viedä, sillä latasin sovelluksen (iOS-laitteelle, Androidille), joka hälyttää kun puhelimeni irrotetaan virtapiuhasta. Kätevä sovellus erityisesti jos lataan laitettani yleisillä paikoilla. Eipä lähde enää vahingossa vieraan matkaan! Millähän vaan muistaisin näpäyttää sovelluksen aina tarvittaessa päälle…

Kukkatarroista tunnistaa omansa. Kätevää vai mitä?