Peilissä se totuus luuraa

Syksyn kohokohta oli tiistaina - DigiKyllien kokoontumisajot. Erityisen ylpeä olen, että hankkeen "ohjausryhmällä" on minun nimeni. Satu ja Teija päättivät luoda tilaisuudesta jälleen epävirallisen ja rennon, jotta porukat olisivat mahdollisimman luovalla ja ideoivalla tuulella. Niinhän siinä sitten kävikin. Tarjolla oli pakkotyötä, kaltereita, huvia ja hyvää ruokaa.

Teemme tärkeää työtä iäkkäiden parissa ja tarvitsemme siihen kumppanien innostusta, ajatuksia, arviointia ja tukea. Peili onkin tärkeä työvälineemme. Siihen katsominen kummasti palauttaa pääasian mieleen: kenelle tätä teemme ja miksi? Tavoite on edelleen sama: iäkkäiden toimintakyvyn ja osallisuuden edistäminen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Se miten sen teemme, vaihtelee ja löytää uusia uomia. Toisinaan niitä  uomia ei ole meinattu edes löytää. Ilman hyviä ja osaavia kumppaneita ei mentäisi näin hyvällä tuloksella.

Meidän peilinä toimii Enter ry, Eläkeliiton ja Ehyt ry:n LähiVerkko-hanke, Vanhustyön keskusliiton Seniorit surffaa - nettiopastaja auttaa -hanke, Eläkkeensaajien keskusliiton Verkosta virtaa- hanke.Vanhus- ja lähimmpispalvelun liiton Iloa Arkeen -pysäkit sekä teknologiaprojektien rohkea pioneeri Saana. Nyt on taas intoa päällä ja hyvä fiilis. Kiitos kaikille. 

Jos haluat kurkistaa mitä palautetta saatiin, niin kurkkaapa tästä linkistä Padletiin. Siellä se totuus luuraa! 

Pirun vehje ja turhaa hömppää

Maailma mullistui kun Tim Berners-Lee suunnitteli internetissä toimivan hyper­me­diajär­jestelmän. Se otettiin käyttöön elokuussa 1991 ja sen nimeksi tuli World Wide Web eli WWW. Sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan ja kaiken lukemani perusteella ei ole jatkossakaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole asiasta innoissaan. Googlailin hieman syitä.

Luhangassa asuva Eino (93-v.) viis välittää internetistä. "Ei kiinnosta, eikä ole koskaan kiinnostanutkaan." Einolla luistaa arki ilmankin. Kotoa löytyy monta radiota, televisio ja lankapuhelin. Vähän kuitenkin pärjääminen arveluttaa kun kaikki menee nettiin.

Sipoossa asuvan Timon mukaan internet ei ole tuonut mitään hyvää mihinkään. Vuoden päästä eläkkeelle jäädessä hän heittää koko tietokoneen mereen. "Huono keksintö", Timo toteaa. Hyvinkäällä asusteleva Alma pitää internetiä "pirun vehkeenä" ja "turhana hömppänä". Alakerran Annukka kyllä kokeilisi mielellään, mutta "kun se mies istuu kaikki illat siellä enkä ikinä pääse".

Itse olen iloinen internetistä, sillä virtuaalihahmoni ei olisi koskaan syntynyt ilman Tim Berners-Leen toimia. Niin ja mitä Satu ja Teijakin nyt puuhailisivat? Eikä olisi koko SenioriVerkkoa! Tiedonhankintakin olisi vaikeaa ja hidasta. Ja huoli maailmalla seikkailevista läheisistä suuri kun yhteyksiä ei olisi. Enkä näkisi kaukana asuvia suvun ihania pienokaisia niin usein kuin nyt kuvapuheluina. Kiitos Tim! I love you.

Rohkea rokan syö?

”Minä en nyt taida tullakaan tähän vaikka olen ilmoittautunut. Kun en minä oikein hallitse tuota tietotekniikkaa… .” Käynnistelemme juuri meidän Wantterat vauhdissa –pilottia, jossa Käpyrinne ry:n ikääntyvät vapaaehtoiset kokeilevat aktiivisuusranneketta ja kertovat kokemuksiaan sen käytöstä.

Mikä pistää kieltäytymään houkuttelevasta tarjouksesta? Pelko etten osaa, etten opi uusia asioita, olen jarruna ryhmässä? Rouva kertoo omistavansa tietokoneen, mutta ”en osaa käyttää sitä, maksan vain laskuja sillä”. Oho – osaa maksaa laskut tietokoneella! Ei siis huolen häivää etteikö hän osaisi liittää aktiivisuusranneketta tietokoneeseen ja tutkia miten paljon syvää unta viime yönä nukkui tai saavuttiko liikunnan tavoitteensa viime viikolla! Kannustan, rohkaisen rouvaa – ja hän jää kuuntelemaan aiheesta lisää.

Pian rouvan ranteessa on musta ranneke ja hän painaa näkyviin vuoroin kellon, askelmäärän, kalorikulutuksen ja aktiivisuuden määrän . ”Täytyy heti soittaa Lyylille ja sanoa, että tulee mukaan! Me nimittäin eilen Lyylin kanssa puhuttiin, ettei me sittenkään tulla tämmöiseen.”, kertoo rouva silmät loistaen ja hymyssä suin.

Pienestä se on kiinni. Muistetaan vaan kannustaa, kehua ja auttaa! Pilotin tukena toimivat Enter ry:n mahtavat opastajat, Tuomo ja Simo, osaavat todella nämä taidot sekä opettaa rauhallisen selkeästi tietotekniikkaa. Wantterat ovat hyvissä käsissä. 

Minä ja se kauhea Facebook

Juttelin viime viikolla kolmen varttuneemman rouvan kanssa Facebookista. Heistä oli kovin huolestuttavaa kuinka se valtaa ihmisten ajankäytön, puhumattakaan kaikesta muusta ikävästä sivuvaikutuksesta. "Nuoret viettää siellä päivänsä ja mistään ei tule töissäkään enää mitään."

Yritin kertoa heille SenioriVerkon Facebookista ja vähän houkuttaa mukaan. Terttu oli päättänyt aikoinaan ettei mene SINNE ikinä. Raili säesti vieressä. He tiesivät, että siellä liikkuu niin kauheaa väkeä, että on pitänyt palkata poliisikin vahtimaan. Lehdessä oikein oli mainittu, että lisää nettipoliiseja tarvitaan.

Terttu ja Raili jatkoivat matkaansa päätään puistellen. Anni jäi kuitenkin hetkeksi juttelemaan. Hän kertoi olevansa Facebookissa. Ei ollut kertonut asiasta kavereilleen koska nämä olivat hieman sellaisia vanhoillisia. Annin mielestä siellä on hauskaa ja vanhoja tuttujakin on löytynyt. Asuinalueella on oma Fb-ryhmäkin missä kerrotaan palveluista jne. Kävelyryhmäänkin hän oli liittynyt Facebookin innoittamana. Siellä ilmoitettiin milloin ja mistä porukka lähtee liikkeelle. Loistavaa, saimme SenioriVerkon Facebookiin uuden kiinnostuneen osallistujan.

Teimme pikakyselyn Facebookissa siitä mitä se antaa käyttäjilleen. Kuvassa tulokset.