Tervetuloa Sir Passeli 

Satu ja Teija höpöttivät taas roboteista…kun ne on niin kiehtovia. Aloin itsekin pohtia asiaa. Haluaisinko sellaisen joskus avukseni vai en? Jos haluan, tarkoittaako se samalla luopumista oikeuksistani ihmiskontakteihin tai peräti ihmisoikeuksiini? Robottikeskustelu käy mustavalkoisena, ollaan joko puolesta tai täysin vastaan. Entäs jos haluankin elämääni molemmat: ihmisiä sekä robotteja. 

Kyllähän robotteja jo on. Robotit imuroi ja pesee ikkunoita, eikä sitä kukaan vastusta. Sellainen saisi mieluusti siivota kotini samalla kun sen kaveri leikkaisi pihalla nurmikkoni. Ja jos minulla olisi eturauhanen ja se vaatisi leikkausta, haluaisin kirurgin kaveriksi ehdottomasti Da Vinci-robotin. 

Hoiva-alan robotit ne mieliä kuumottavat. Korvaako robotti ihmisen? Ei. Se on hyödyllinen ja mukava jeesi, jonka avulla voidaan vaikka asua pitempään itsenäisesti. Toisihan se turvallisuuttakin: hälyttäisi apua, jos kaatuisin tai en nousisi sängystä. Olisi oma Personal Trainer, joka kehottaisi liikkumaan, ohjaisi jumppaamaan ja muistuttaisi tarvittaessa lääkkeiden ottamisesta tai Salatut elämät -sarjan alkamisesta sekä syömisestä. Ei robotti itsemääräämisoikeuttani veisi, eikä sitä kyllä vie helposti kukaan! 

Palvelutalossakin hoitajan ja robotin yhteispeli voisi olla poikaa! Tehokastakin. Sellaisella mukavalla tavalla. Mutta vaadin, että minut, omaiseni ja hoitajat täytyy ottaa kehitystyöhön mukaan. Näin varmistan, että robotti suunnitellaan minua ja tarpeitani kunnioittaen. Olen jo nimennyt oman robottini: Sir Passeli. Se on passeli just minua varten!

                           

                                             Sir Passeli palveluksessanne