Mielihyväviestintää itsellesi vai viestintää kohderyhmällesi?

Terveisiä markkinoinnin viikolta. Messukeskus oli täynnä tiukkaa asiaa ja tiedonnälkäisiä kävijöitä. Paljon siellä näki ja kuuli uutta, vähän vanhaakin ja tietysti näin myös suosikkini viestinnän ihmemies Mikael Jungnerin. Pääsi pakoon taas (kin), vaikka yritin kiinni. Vikkelä mies.

Kävin kaikissa pisteissä, joissa puhuttiin visuaalisesta viestinnästä. Se on nyt THE JUTTU. Selväksi tuli, että vuonna 2018 jo 85% viestinnästä on visuaalista. Organisaatiot tarvitsevat asennemuutosta ja tiedoksi, että keskimääräinen videon katseluaika on 10 sekunttia.

Erään kollegan kanssa keskustelin, että sote-alalla on vaarana tehdä mielihyvä-viestintää itselleen. Asia on joskus niin tärkeä itselle tai organisaatiolle ja oma näkemys "asiaan kietoutunut", että unohtaa miten kohderyhmä sen kenties näkee ja haluaa kokea. Kohderyhmää varten me kuitenkin toimimme.

Hän oli tilaisuudessa, jossa pohdittiin eri tahojen kanssa senioreiden asumistarpeita: "Ite menee aina nää sote-silmälasit päällä, kun muut miettii videomainontaa ja esim. kuinka voi etänä laittaa saunan päälle tai joku käy täyttämässä jääkaapit herkuilla, mainosta siinä sitten asuntoa rollaattorin kuvalla."

SenioriVerkossa olemme käyttäneet alusta asti kuva- ja videoviestintää. Oikeastaan aloitimme sen ehkä hieman väärästä syystä...Satu ja Minna innostuivat itse siitä kovin (saattoi siinä olla pientä tulevan trendin aistintaakin hurjan innon mukana). Onneksi se kolahti sitten kohderyhmäänkin.