torstai 19. lokakuuta 2017

Helkutin automaatit!

Nyt paloi käämit Kylliltäkin. Kauhea kiire. Juna tulee asemaa kohti, missä lippuautomaatti? Apua, laiturin toisessa päässä. Hiki päässä kipitän sinne. Seutulippu, yksi aikuinen... maksu. Minne se kortti työnnetään? Kortti sisään, tunnus ja missä hiidessä se lippu on? No, tulihan se, mutta eri kolosta kun luulin. Junassa kukaan ei kysy lippua.

Haen postista pakettia. Sen piti tulla pakettiautomaattiin kotini viereen. Tilasin sen sinne siksi, että helppo ja nopea tapa noutaa. Näin mainostettiin. Postiin se kuitenkin oli päätynyt. Kaksi vaihtoehtoa: asiakaspalvelu jonotusnumerolla tai pikanouto. Pikanoudon automaatin edessä on ruuhkaa. Pakettien noutajat eivät oikein ymmärrä miten toimitaan. Vanhempi rouva kaivaa kännykkää ja etsii lähetystunnusta. Viivakoodiakin pitäisi vilauttaa. Henkkarit putoaa lattialle. Menen suosiolla jonotukseen ja loppujen lopuksi olen paketti kainalossa ennen pikanoutajia.

Osa pakettini sisällöstä menee palautukseen. Palautuslapussa on sen pakettiautomaatin osoitetieto. Joudun kuitenkin tekemään palautuksen postin kautta, koska paketti sinne oli päätynytkin. Näin ainakin olin ymmärtävinäni postin ohjeista. Virkailija sanoo että olisi sen EHKÄ voinut sinne automaattiinkin palauttaa.

Ettei migreeni iskisi, niin aikaa matkakorttiini menen ostamaan suosiolla R-kioskilta. Siellä on ainakin hymyilevä myyjä ja piisaa kun näpyttelee pankkitunnuksen tai ojentaa ryppyisen setelin.

Tämä tänään näistä elämää helpottavista palveluista. Käytettävyyttä kuulutetaan!

Eihän näistä selviä kiireessä Erkkikään!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti DigiKyllille.

Päästä irti videoneitsyydestä, anna palaa!

Lähes jokainen suomalainen jakaa joululahjoja. Tavanomaisinta on kuulemma antaa suunnilleen viisi lahjaa. Mitä jos yksi näistä viidestä lahj...

Eniten luetut 2018