Hulluja vai hulvattomia - seniorit testaamassa uusinta hottia

Huoneessa huitoillaan ilmaan suojalasin tapaiset päässä. Vanhempi rouva istuu tuolissa väittäen seisovansa sukelluksissa rautahäkissä turvassa hailta! Naurua, ihastuneita huudahduksia, innokasta puhetta ja keskittyneitä ilmeitä. Hulluja? Ei, vaan ikäihmisiä ja hoitajia kokeilemassa laajennetun todellisuuden sovelluksia. Eikä pelkkää 360-kuvaa katsellen, vaan itse vuorovaikuttaen mitä ympärillä tapahtuu!

Kuvittele itsesi virtuaalilasit silmillä ja kapulan tapainen kädessä. Pieni robottikoira hyppelee edessäsi (tai lymyilee piilossa) odottaa, että heität sille keppiä. Häntäänsä heiluttaen koira tuo heittämäsi kepin sinulle takaisin. Samaan aikaan avustaja/ystävä voi seurata tietokoneen näytöltä mitä näet, neuvoa ja ohjailla tarvittaessa. Toisessa sovelluksessa voit maalata (ilmaan) kuvioita, vaihtaa sivellintä, väriä, lisätä efektejä ja siiirtyä välillä 3-uloitteisen työsi sisään katselemaan sitä. Uskomattoman mielenkiintoista ja mukavaa. Kuin huomaamatta samalla aktivoit paitsi aivoja, myös eri lihasryhmiä. Mihin kaikkeen tätä ja muuta digitaalista pelaamista voisikaan käyttää vaikka kuntoutuksessa tai palvelutaloissa!

Sukukalleudet vaarassa

Huidoin tuolilla istuen ns. virtuaalilasit päässä kiekkoja fresbee-tyyliseen liitoon, kohti kotiini hyökkääviä olioita. Samalla kun kunnolla huitaisin kädelläni kiekon liikkeelle, löin vieressä seisovaa nuorta miestä - arvaa vaan minne! En tohtinut ottaa laseja päästäni punastumiseltani. No, isäni sanoja lainaten: kyllä niitä tuossa iässä vielä uusia kasvaa.

Hyvää (ihan todellista) kesää,
DigiKylli