Näkyy aivan hel*§%sti tähtiä!

"Hyvät hyssykät kuinka kaunista." "Tämä on aivan uskomatonta." "Iik, hirviä alamäki!" "Se valas tulee ihan kohti nyt!" "Tätä ei ole kokeilleet lapseni, eikä tietääkseni edes lapsenlapset." "Ota nyt kuva, niin viedään todiste porukoille." "Näkyy aivan hel*§%sti tähtiä!" Näitä lauseita kuulimme keskiviikkona Oculus Quest VR-lasien kokeilijoilta Enter ry:n digipelitapahtumassa Keskustakirjasto Oodissa.

Olimme miettineet aluksi, tuleeko kukaan kokeilemaan. Se oli turha ajatus, porukkaa piisasi koko tapahtuman ajan. Muutamat tyytyivät uteliaana katsomaan miten toiset reagoivat. Kiinnostus oli kova. Muutamat kyselivät mistä laseja voi ostaa tai vuokrata.

Virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) on tila, jossa todellinen maailma, kuten näkymä meren syvyyksistä tai taidemuseon sisältä, tuodaan katsojan virtuaalilaseihin. Siellä voi halutessaan vain katsoa sisältöä tai joissakin sovelluksissa liikutaan ohjainten avulla. Käyttäjä voi niiden avulla klikata esimerkiksi taustatietoja jostain yksityiskohdasta. Joissakin sovelluksissa toimitaan yhteisöllisesti yhdessä. Virtuaalitodellisuus voi antaa paljon niille iäkkäille, jotka eivät pääse liikkumaan kotoa tai ovat hoitolaitoksissa.

Me kokeilimme senioreiden kanssa vain sovelluksia, joissa voi osallistua toimintaan katsomalla ja kokemalla fiiliksiä. Virtuaalimaailma antaa paljon mahdollisuuksia. Voi rentoutua meren äärellä, sukeltaa meren syvyyksiin, matkailla ympäri maailmaa, pujahtaa historiaan, käydä museoissa, osallistua konsertteihin ja hurjapäät voivat vaikka lumilautailla tai hypätä laskuvarjolla. Hienkin saa halutessaan pintaan toiminnallisilla jutuilla liikeohjainten avulla. DigiKyllin suuri suosikki on järkyttävän korkea vuoristorata. Siellä mennään tukka putkella.

Ovesta pujahti tapahtuman loppupuolella sisälle noin 12-vuotiaita poikia. Tarjosin mahdollisuutta kokeilla VR-toimintaa. He livahtivat nopeasti pois. Pitivät meitä varmaan liian kalkkiksina… vai olisiko vilahtanut kumminkin pupu pöksyyn? Mitä vanhat edellä sitä nuoret perässä.

Virtuaaliseikkailut kiinnostavat senioreita.

Hulluja vai hulvattomia - seniorit testaamassa uusinta hottia

Huoneessa huitoillaan ilmaan suojalasin tapaiset päässä. Vanhempi rouva istuu tuolissa väittäen seisovansa sukelluksissa rautahäkissä turvassa hailta! Naurua, ihastuneita huudahduksia, innokasta puhetta ja keskittyneitä ilmeitä. Hulluja? Ei, vaan ikäihmisiä ja hoitajia kokeilemassa laajennetun todellisuuden sovelluksia. Eikä pelkkää 360-kuvaa katsellen, vaan itse vuorovaikuttaen mitä ympärillä tapahtuu!

Kuvittele itsesi virtuaalilasit silmillä ja kapulan tapainen kädessä. Pieni robottikoira hyppelee edessäsi (tai lymyilee piilossa) odottaa, että heität sille keppiä. Häntäänsä heiluttaen koira tuo heittämäsi kepin sinulle takaisin. Samaan aikaan avustaja/ystävä voi seurata tietokoneen näytöltä mitä näet, neuvoa ja ohjailla tarvittaessa. Toisessa sovelluksessa voit maalata (ilmaan) kuvioita, vaihtaa sivellintä, väriä, lisätä efektejä ja siiirtyä välillä 3-uloitteisen työsi sisään katselemaan sitä. Uskomattoman mielenkiintoista ja mukavaa. Kuin huomaamatta samalla aktivoit paitsi aivoja, myös eri lihasryhmiä. Mihin kaikkeen tätä ja muuta digitaalista pelaamista voisikaan käyttää vaikka kuntoutuksessa tai palvelutaloissa!

Sukukalleudet vaarassa

Huidoin tuolilla istuen ns. virtuaalilasit päässä kiekkoja fresbee-tyyliseen liitoon, kohti kotiini hyökkääviä olioita. Samalla kun kunnolla huitaisin kädelläni kiekon liikkeelle, löin vieressä seisovaa nuorta miestä - arvaa vaan minne! En tohtinut ottaa laseja päästäni punastumiseltani. No, isäni sanoja lainaten: kyllä niitä tuossa iässä vielä uusia kasvaa.

Hyvää (ihan todellista) kesää,
DigiKylli

Nyt jää diginatiivit mummolle kakkoseksi

Nyt ollaan edelläkävijäporukassa! Pääsen kerrankin kehuskelemaan diginatiivisukupolvelle (niille mobiililaite kädessä syntyneille), että tämä mummo onkin kehityksen eturintamassa - olen virtuaalimatkaillut! 

Sukeltelin ensin värikkäiden kalojen seassa ihan oikeasti tai siltä se ainakin tuntui. Eikä ollut mitään paikallisia ahvenia vaan värikkäitä ihania tropiikin kaloja. Uiskentelin niiden joukossa katsellen ihmeissäni ympärilleni joka puolelle.

Vaihdoin sovellusta ja nautin kuumailmapallo- ja helikopterikyydistä savannin yllä. Näin seeproja, antilooppeja ja vaikka mitä. Välillä olin maan kamaralla ja niin lähellä leijonaa, että ihan pelotti kun uros käveli minua kohti ja katsoi suoraa silmiini. Huh! Onneksi ympäriltä kuului puhetta ja ymmärsin olevani ”vain” virtuaalimaailmassa.  Olipa huikeaa! Ensi kerralla haluan vierailla jossain matkakohteessa, jossa olen joskus vieraillut oikeasti. Vaikka Nizzan rannalla auringonpaisteessa petagueta pelaten. Kuntokin nousisi pelisovelluksia kokeillen.

Hammaslääkärilleni taidan ehdottaa, että hankkii asiakaskäyttöön virtuaalilasit ja jonkun oopperasovelluksen. Voisi kipupelot unohtua kun saisi toimenpiteen ajan kokea istuvansa oopperassa ja kuunnella kuulokkeilta upeita aarioita! 

Toivottavasti hankkivat näitä VR- eli virtuaalilaseja myös kirjastoihin ja palvelukeskuksiin niin useammat pääsevät kokeilemaan. Minä testasin laajennettua todellisuutta LähiVerkon ja SenioriVerkon järjestämässä VR-työpajassa. Vielä kun kehittäisivät tuoksut ja kevyen päivetyksen sovelluksen kylkiäisiksi.

DigiKylli

                                  VR-laseihin on sujautettu älypuhelin, jonka näytöltä 

                                             sovelluksen virtuaalimaailma avautuu.