Onko unelmamaisemassa Mörri-möykyn pesä?

Aloitimme toisen muraalisuunnittelutyöpajan laskiastiistaina syömällä tietysti laskiaispullia. Siitä lähti meidän kiehtova keskustelu, joka rönsyili laskiaisen perinteisiin, käsitöiden tekemiseen sota-aikana sekä kehräämiskokemuksiin ja päättyi laulamiseen ja karjalan murteen kauneuteen. Välissä ehdimme muistella Mörri-möykyn laulun sanoja ja miettiä uskooko kukaan tonttuihin.

Petri esitteli meille värikarttaa, jonka hän oli tehnyt viime kerran toiveiden mukaan. Siihen tuli vielä lisätoiveita, että kirkas punainen ja "alkavan kasvun vihreä" näkyisi maalauksessa. Petri kertoi, että muraalissa eli seinämaalauksessa kannattaa käyttää murrettuja sävyjä isoilla pinnoilla ja kirkkaat värit on hyvä säästää yksityiskohtiin. Kuulostaa järkevälle!

Palasimme keskusteluissa vielä toiveisiin. Kävimme läpi Suomen kansalliseläimiä ja sieltä nousi esiin monta hahmoa, mm. karhu, laulujoutsen ja leppäkerttu. Eräs rouva kysyi mikä mahtaa olla Suomen kansallismato. Onkohan sellaista valittu? Rupattelun lomassa selkeni, että luonto on selkeästi muraalin kantava voima ja sen täytyy pitää sisällään puita, kukkia ja vettä. Yksityiskohtana tuli eräältä seniorilta ajatus sammaleisesta kivestä tai kannosta, jonka takaa saattaisi kurkistaa se lastenlorun Mörri-möykky.

Muraalin tarina etenee. Ehkä siinä on iso maisemakuva, jossa on pieniä yksityiskohtia, joita voi etsiä ja katsella. Ensi kertaa varten Petri tekee toiveiden perusteella hahmo-ehdotuksia ja seniorit pääsevät niistä valitsemaan mieluisia. Pysy meidän matkassa - jatkoa seuraa ensi viikolla!

ps. Lue postaus ensimmäisestä suunnittelutyöpajasta.