Ruutuaikaa julkisissa

”Sinäkin siinä aikuinen nainen, naama kiinni kännykässä”,  mutisi mummo ärtyneenä ja kapusi viereeni bussin penkille. ”Sitä vasebookkiakos siellä luetaan?”  Vastasin, että olen menossa kokoukseen ja katselen työasioita puhelimesta. ”Jaa, vai sellaista”. ”Eipä ennen työasioita bussissa hoidettu, mutta ei ollu tuollasia välineitäkään".

Kerroin rouvalle, että työni liittyy kännyköihin ja vieläpä senioreihin. Lientyneenä hän kertoi ostaneensa muutama kuukausi sitten älykännykän, muttei koskaan käyttäneensä sitä.  Hukkaan olivat nekin rahat menneet. Oli niin paljon ymmärrettävää eikä NE POJAT kaupassa olleet mitään kertoneet. Ottaneet rahat, pakanneet kännykän kassiin kotelossaan ja mummo matkaan hyvän päivän toivotusten kera. ”Eipä silti, en minä olisi mitään osannut niiltä kysyäkään.”

Loppumatkan käytimme kännykän pikakurssiin. Näytin mitä kaikkea sillä voi tehdä ja kuinka se yleensä ottaen toimii. Napattiin matkalta kuvakin ja sehän vasta oli oikein innostavaa. Matka oli hauska ja antoisa molemmille. Neuvoin Enter Ry:n opastuspaikkoja ja rouva päätti rohkaistuneena suunnata oppiin. Bussipysäkillä Itiksessä vielä halattiin. Kyllä se aikuisten ruutuaika julkisissa joskus kannattaa.

Karttapalvelukin kännykässä on kätevä apuväline