Ruutuaikaa julkisissa

”Sinäkin siinä aikuinen nainen, naama kiinni kännykässä”,  mutisi mummo ärtyneenä ja kapusi viereeni bussin penkille. ”Sitä vasebookkiakos siellä luetaan?”  Vastasin, että olen menossa kokoukseen ja katselen työasioita puhelimesta. ”Jaa, vai sellaista”. ”Eipä ennen työasioita bussissa hoidettu, mutta ei ollu tuollasia välineitäkään".

Kerroin rouvalle, että työni liittyy kännyköihin ja vieläpä senioreihin. Lientyneenä hän kertoi ostaneensa muutama kuukausi sitten älykännykän, muttei koskaan käyttäneensä sitä.  Hukkaan olivat nekin rahat menneet. Oli niin paljon ymmärrettävää eikä NE POJAT kaupassa olleet mitään kertoneet. Ottaneet rahat, pakanneet kännykän kassiin kotelossaan ja mummo matkaan hyvän päivän toivotusten kera. ”Eipä silti, en minä olisi mitään osannut niiltä kysyäkään.”

Loppumatkan käytimme kännykän pikakurssiin. Näytin mitä kaikkea sillä voi tehdä ja kuinka se yleensä ottaen toimii. Napattiin matkalta kuvakin ja sehän vasta oli oikein innostavaa. Matka oli hauska ja antoisa molemmille. Neuvoin Enter Ry:n opastuspaikkoja ja rouva päätti rohkaistuneena suunnata oppiin. Bussipysäkillä Itiksessä vielä halattiin. Kyllä se aikuisten ruutuaika julkisissa joskus kannattaa.

Karttapalvelukin kännykässä on kätevä apuväline

DigiKyllin blogisynttärit

Vuosi sitten aloitin työt SenioriVerkossa. Satu ja Minna saivat idean blogista, johon projektityötä voisi kuvata monipuolisesti. Ajatus oli, että se kokoaisi yhteen paikkaan kaiken, mitä SenioriVerkossa tapahtuu. Kirjoittajaksi pyydettiin minua, suostuin oitis. Syyskuussa ilmestyi ensimmäinen blogikirjoitukseni.

Nopeasti meni vuosi, olen ihan hämmästynyt. Olen kirjoittanut projektityöstä, verkostoista, tieto- ja viestintätekniikasta, tapahtumista ja sovelluksista. On hauskaa, että olen jäänyt ihmisten mieleen. Minulta on mm. pyydetty runoa ja onpa pyydetty mukaan tapahtumiinkin. Satu ja Minna ovat mielissään julkisuudestani!

Taidan jatkaa samaan malliin. Kirjoitan ideoistani ja ajatuksistani edelleen omalla tyylilläni. Tarkkailen projektityötä ja teknologian maailmaa.

Juhla-asussa valmiina bileisiin!

Ota kaikki ilo irti mobiilista !

Tiesitkö että eräissä Helsingin puistossa soi Sibeliuksen musiikkia viiden kotimaisen puun kautta? Sibelius on säveltänyt kullekin näistä puista pianokappaleet. Nämä viisi puuta on merkitty laatalla, jossa on QR-koodi. Koodi luetaan älypuhelimen QR-koodilukija sovelluksen avulla. Puhelimen tai tabletin näytölle avautuu musiikkitiedosto, josta kuulee kyseisen puun nimikkokappaleen.

Samalla tekniikalla kuusi patsasta Helsingissä kertovat tarinansa. Jokaisen patsaan läheisyydessä on QR-koodi, joka aukeaa älypuhelimen avulla. Linkin takaa aukeaa filmi, jossa näyttelijän esittämä ”patsas” kertoo kuka hän on ja miksi hän on tässä.

Halusin kertoa tästä sinulle koska näitä QR-koodeja voi helposti toteuttaa itsekin. Niiden yleisin tarkoitus on informaation välittäminen mobiiliin päätelaitteeseen. Niillä saa paljon kaikkea kivaa ja hyödyllistä aikaiseksi. Vain mielikuvitus on rajana...niin ja tekijäinoikeudet jos lainaa kuvaa tai musiikkia :)

Lataa puhelimeesi vaikkapa QR-reader for iPhone. Tällä sovelluksella voi myös tehdä koodeja. Muillekin käyttiksille löytyy omansa (esimerkiksi QR Code Reader for Android). Läppärilläkin onnistuu koodien tehtailu QR-generaattorin avulla. Sitten vain skannaamaan Qr-koodeja ja mikä parempaa tehdä niitä itse.

Innostuin tekemään sinulle QR-koodin jonka takaa löydät mahtavan hyvän mustikkapiiraan ohjeen. Ladattuasi sovelluksen voit skannata oheisen kuvan ja nam...leipomaan. Jos innostuit niin tässä on linkin takana opastusta QR-koodailuun. Ehkäpä voit jakaa lempireseptisi tai kertoa hauskan tarinan koodin kautta.

QR-koodeilla iloa ja hyötyä

                               

Hyvässä porukassa syntyy hyvää jälkeä

Syksyä taas suunnitellaan porukalla. Tai onhan se jo suunniteltu, mutta tarkennellaan. Kesä tuntuu jollakin tapaan lamauttaneen aivosolujen tehokkuutta, joten otetaan lunkisti vaan. Se on kaikille paras.

Olen ollut kohta vuoden Sadun ja Minnan työkaveri SenioriVerkossa. He ovat kokeneet roolini porukassa tärkeänä. Se, että arvioin projektin toimintaakin on heistä hyvä juttu. Olen tuonut heille tietynlaista vahvennusta porukkaan ja kauttani on tullut myös uusia kontakteja. Hauskaakin on ollut kuten hyvässä porukassa aina. 

Hyvä työyhteisö on sellainen, jossa kaikkia kuunnellaan, kyyläämistä ei harjoiteta ja erilaisuuttakin arvostetaan. Lisäksi voi vapaasti ilmaista eriävän mielipiteensä. Tärkeää on myös se, että EI-sanaa käytetään vain hätätapauksissa ja silloinkin harkiten. Ei-sana kun usein tappaa kaikki hyvät uudet alut. 

Näin meillä ja luulen, että monissa muissakin paikoissa. Nykyään on aika hyvin tiedostettu, että hyvissä työyhteisöissä ihmiset viihtyvät ja tulostakin syntyy (paitsi ehkä näin kesäaikaan).

Nautitaan vielä jäljellä olevasta kesästä

No voihan tietsikka sentään !

Niinhän siinä kävi että Annikki-rouva otti meihin yhteyttä - ongelma tietokoneen kanssa. Annikki kertoi että hänellä on ihan uusi tietokone. Mokkulakin hankittu ja poika asentanut sen hänelle käyttövalmiiksi. "Jotenkin tää ei nyt vaan toimi tai minä en osaa vaan käyttää". Pojallekin voisi ehkä soittaa mutta kun..hermostuu sitten osaamattomaan äiteensä. Päätimme mennä ihan paikan päälle katsomaan asiaa.

Paljastui että Annikin UpoUusi tietsikka oli uusi vain Annikille. Kone oli ollut pojalla käytössä jo suunnilleen vuosituhannen vaihteesta. Käytännöllisenä miehenä hän oli ajatellut että annetaan äiskälle vanha kone...ei tule sitten kalliiksi jos ei opi käyttämään. Jos oppii niin ostaa paremman sitten. Eikä se mokkulakaan oikein pelannut.

Usein hyvää tahtovat sukulaiset tuovat iäkkäille omia vanhoja koneitaan. Eipä niistä juuri iloa sitten ole kun vanha laite on vanha vanhoine ominaisuuksineen. Opi siinä sitten. Intoa olisi mutta se tekniikka. Ehkä se äiti tai isä ansaitsee uuden laitteen uusine ominaisuuksineen. Tärkeää on myös yhdessä pohtia mihin laitetta tarvitaan eli millainen hankitaan. Siitä se into kasvaa ja työ tuottaa tulosta.

No, Annikin poika ymmärsi asian. Nyt on ihan uusi laite tulossa:)

Oikeilla laitteilla homma hoituu ja into kasvaa

Tekevälle sattuu - DigiKyllin mokat

Vaikka suunnittelemme hommamme hyvin, niin aina kaikki ei mene kuin Strömsössä. Joskus mopo on mennyt liian lujaa, joskus ojaankin, mutta aina sieltä on noustu. Satu ja Minna antoivat minulle luvan kertoa muutamia möhläyksiä... ihan kaikkea en kuitenkaan paljasta :)

Viime kesänä Minna (tietotekniikan ammattilainen) lähti kesälomalle ja laittoi sähköpostiinsa lomavastaajan päälle. Taisi olla väärä nappi, kun liikenteeseen lähti tuhansia lomaviestejä ja ne tukki kaikkien vastaanottajien meilit. Sadullakin oli sähköpostissa 700 lomatervehdystä. Ensin lähes itketti, sitten jo nauratti ja kollegat soitteli, että mitäs nyt...

Vähän tuon jälkeen Satu (tietotekniikan ammattilainen) onnistui hävittämään omalta verkkoasemaltaan tiedostot. Onneksi osa saatiin palautettua. Ei naurattanut. Muutama tapaaminen on unohdettu ja oltu väärissä paikoissa. Lisäksi ollaan käyty oikeissa paikoissa, mutta ilman oikeita piuhoja tai piuhoja ei ollut lainkaan. Kun toinen luuli toisen ottaneen ne matkaan.

Eipä ollut juhlahetki sekään, kun naseva mielipide lähti sähköpostilla täysin väärälle henkilölle... melkein itketti. Hieman räväytti sekin, kun asiakkaat kehoittivat meitä kaunistautumaan. Ainakin huulipunaa pitäisi molemmilla olla ja laittaa hiuksia.

Erään kerran valmisteltiin hyvä ja hieno koulutus. Saatiin hyvä yhteistyötahokin... koulutus ei sitten kelvannutkaan kohderyhmälle. Toteutettiin se kuitenkin onnistuneesti toisen kohderyhmän kanssa.Yksi pilotti ei toteutunut lainkaan. Syy ei oikeastaan ollut meissä, mutta kyllä se riepoi. Lisäksi muutamat lupaavasti alkaneet yhteistyökuviot ovat kadonneet.

Harmillistä on myös se, että emme ole tavoittaneet kaikkia tyyppejä, joita olemme tavoitelleet. Hieman korkeamman luokan virkamiehiä... tosin Mikael Jungner kuitenkin vastasi ja katosi vasta sen jälkeen. Olemme vahingossa suututtaneet muutaman yli-innokkaan atk-palvelujen tarjoajan kyseenalaistamalla tuotetta (asiallisesti).

Mitäs sitten vielä... ai niin... meitä on tytötelty ja pari kertaa vähätelty. Luultavasti koska nämä henkilöt ovat käsittäneet, että vain runsaalla testosteronilla varustettu henkilö taitaa tietoteknisiä asioita. Tätä on ollut kyllä todella vähän.

Kerran tilasimme vääriä tuotteita ja sittenhän tilausta setvittiin jälkikäteen. Yksi iPad tippui iäkkäiden kesäretkellä mereen. Siinä sitä nyt olikin. Kaikesta on selvitty, useimmat hommat poikineen jotakin uutta ja mokat kuuluu elämään. Vuoden päästä voi olla taas hieman erinäköinen lista.

Mukavaa juhannusta kaikille ja nauttikaa suvesta, kesästä ja elämästä!

Puun takaa ne mokatkin usein tulee :D

Uskalla erehtyä, mokata ja epäonnistua

Kävimme porukalla läpi SenioriVerkon viimeisintä vuotta (minuahan ei vuosi sitten vielä ollutkaan). Ihmettelimme mitä kaikkea olemme saaneet aikaan ja miten. Mistä ovat kaikki ideat, ajatukset ja toteutukset syntyneet - hyvä kysymys.

Muistaaksemme vain harva idea on syttynyt työpöydän äärellä. Idea iskee yleensä aivan muualla ja useinpa vielä sen työajaksi kutsutun klo 8-16 ulkopuolella. Kuuluuko Nobelin palkinto siis kotisohvillemme, lenkkipoluille, verkostotapaamisille vai vain elävälle elämälle. Luultavasti noille kaikille.

Luovuus ja ideointi vaatii tilaa, heittäytymista ja hulluttelua. Se pitäisi kirjoittaa jokaisen työpöydän kanteen. Uusia tuloksia ei synny toistamalla vanhaa ja liika turvallisuuden halu tappaa luovuuden. On ihan ok uskaltaa erehtyä, mokata, tylsistyä ja epäonnistua. Niistä kokemuksista voi nousta joskus se Fenix-lintu.

Uusia ideoita metsästellään taas ja tällä hetkellä keskellä elävää elämää😃

"Ennen oli allit, nyt on papua."

Eilen kokoonnuimme etävalmennus-hyvinvointipilotin loppuarvioinnin merkeissä. Tammikuun puolessa välissä aloitettiin tositoimet ja nyt oli aika lopettaa. Mutta keskustelujen perusteella voin arvailla, ettei hyvinvoinnin metsästys lopu tähän. Valmennettavat saavat käyttää vielä tunnuksiaan Movendos-sovelluksessa ja siitä tiedosta ryhmäläiset ilahtuivat suuresti. Jos valmentajilla intoa piisaa, he voivat lisätä pieniä haasteita valmennettaville.

Tähän muutama kommentti:
"Valmentajat ovat osanneet sopivasti kiristää, kannustaa, jarruttaa ja kirittää."
"Ihmettelen, miten yhä löytyy liikkeitä, joita en ole koskaan tehnyt. Mistä ne valmentajat niitä löytää..."
"Ohjelma on tosi toimiva ja innostava!"
"Parasta on se, että on halu jatkaa (liikuntaa ja terveitä elämäntapoja).
"Tupakointi on puolittunut."
"Lähes 10 kg tippunut painosta."
"Ennen oli allit, nyt on papua."

Kiitos valmennettaville!
Kiitos Myllypuron palvelukeskuksen valmentajille/fysioterapeuteille Miralle ja Jannelle!
Kiitos Movendos Oy ja Paula!
Kiitos Kuntoutuksen edistämisyhdistys Key ry ja Aulikki!

Lopetimme hyvillä mielin. Pilotti oli onnistunut ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Pilotti loppui nyt virallisesti, mutta koska innostus hyvinvointiin on kasvanut, sovimme tapaamisen marraskuulle. Katsotaan miten ryhmäläisillä sujuu, onko terveelliset elämäntavat ja liikuntainnostus säilyneet. Ja valmentajat tavataan vielä loppukesällä. Virallinen arviointiraportti on tulossa ja kerron siitä sitten täällä blogissa.

Tunnelmakuvia arvioinnista.

DigiKylli fiilisteli Wienissä

Otinpa tuossa pikkuisen loman ja vilahdin Wieniin. Sadulla ja Minnalla oli homma hanskassa, joten mikäs meikäläisen oli kiitäessä ilman halki uusiin maisemiin. Kaunis, viihtyisä kaupunki ja tuli koettua Euroviisutkin siinä samalla (olen suuri musiikin ystävä).

Eräänkin reissun jälkeen istahdin kahvilaan laittaakseni tekstiviestin kotomaahan. Kohtasin välittömästi monta ihmettelevää... jopa hieman paheksuvaa katsetta (mikä moukka). Wienissä ei kahviloissa ja metroissa näprätty kännyköitä. Lisäksi metron ovien väliin ei juossut kukaan. Ne pamahtivat todella lujaa kiinni ja sinne väliin ei tervejärkinen syöksynyt. Toisaalta ovien avaamismekanismikin oli outo... moni  turisti jäi laiturille ihmettelemään. Koirille kiinnitettiin metrossa metalliset kuonokopat.

Metroasemilla oli lukuisia kolikkopuhelimia ja niitä käytettiinkin. Mikä nostalginen tunne. Miltei kaikkialla oli ilmainen Wi-Fi. Nopeus ja erilaiset viritykset saattoivat vaihdella kovasti. Lentokenttäjunan lippuautomaatin käyttöliittymä sai aivosolut hyrräämään. Pin-koodia ei kysytty kertaakaan ja tulipa maksettua pari ylimääräistä lippuakin.

Kaiken kaikkiaan kiva kokemus ja kaupunkia voi suositella.

DigiKyllin tunnelmia Wienistä