Missä se selkokieli luuraa?

Ollaan Sadun kanssa taas ihmetelty näitä tietotekniikka-asioita...tai lähinnä sitä miten ne hoituvat. Erääseen senioritaloon hankittiin taloyhtiölaajakaista - hieno asia. Asukkaille tuli aikanaan operaattorilta kirje jossa asiaan liittyvät toimenpiteet kerrottiin. Se paperi ei ollut todellakaan mitään selkokieltä. Menimme Sadun kanssa tutkimaan asiaa kun hämmentyneet asukkaat pyysivät.

He eivät ymmärtäneet lainkaan kuinka toimia. Jo sana laajakaista oli useimmille ihan outo. Vain yksi tiesi mikä on ethernet-kaapeli ja mihin sitä tarvitaan. Sitä hänkään ei tiennyt minne se liitetään. Kaksi asukkaista oli ymmärtänyt että mahdollinen entinen liittymä (mikä se on?) pitää perua ja ottaa uusi käyttöön soittamalla operaattorille. Muutamat luulivat että heidän pitää itse mennä jonnekin sähköpääkeskukseen laittamaan piuhat päälle.

Puhelimet kävivät kuumina isännöitsijälle joka ihmetteli ettei selvää tekstiä ymmärretä talossa. Miten niin selvää? Osa asukkaista ei puhu suomea kunnolla ja muutenkin  tietotekniikka on hieman outo aihepiiri näille iäkkäille. Onneksi vapaaehtoisemme Teuvo oli taas apuna ja porukalla ollaan hoidettu asiaa.

Eipä kukaan tätä pahuuttaan tehnyt. Ei kellekään vain tullut mieleen että kohderyhmä tarvitsee enempi opastusta ja asian "suomentamista " kansankielelle kuin muut (hyötyisi taatusti nuoremmatkin). Kunnollinen tiedotustilaisuus selkokielellä asukkaille olisi helpottanut isännöitsijänkin puhelinrumbaa ja säästänyt vaivaa sekä aikaa kaikilta.

Onneksi meillä on Teuvo apuna!

                                   

Viilaan ja höylään ja kävelen vaan

Olen nyt viikon katsellut kun Satu ja Minna käyttävät kävelypistettä töitä tehdessään. Molemmat näyttävät tyytyväisiltä ja virkeemmiltäkin jollakin tapaa. Askeleita kerääntyy, hommat hoituu samalla ja hyvinvointi paranee...ehkä pikkuisen kuntokin. Sadun näin tyytyväisenä katselevan puolisalaa kalorinkulutustakin.

Päätin livahtaa laitteelle eilen kun he lähtivät esittelemään tablettilaitteita itäiseen omaishoidon toimintakeskukseen. Minähän kehuskelin etten tätä laitetta tarvitse, koska liikun niin paljon. Huomasin ettei vapaa-ajan liikunta korvaa työssä istumista. Luulen, että jäin koukkuun. Sen verran hauska ja hyödyllinen tämä on.

Pientä totuttelua kävelypiste kuitenkin vaatii. Oma rytmi on löydettävä ja sopiva nopeus kävelyalustalle. Ei kannata hurjastella alussa ainakaan. Niin, ja kävellä siinä pitää...ettei käy kuten minulle...matto vei kohti seinää kovaa vauhtia, kun unohduin haaveilemaan.

Teknologiahankintoja ja harkintaa

Viime viikolla sain osallistua Minnan ja Sadun kanssa teknologiahankintoihin. En edes osannut ajatella mitä kaikkea se vaatii. Olisin ostanut heti kaikkea (kaunista) ja nopeasti.

Onneksi kollegani selittivät minulle että myös harkintaa tarvitaan hankinnoissa. Hankkeen alkaessa jo on suunniteltava miten hankintaprosessi tulisi läpikäydä sekä millä aikataululla hankinta tehdään. Tärkeää on pohtia kuinka uusi hankinta istuu jo hankittuihin laitteisiin ja muihin käytössä oleviin ohjelmistoihin ja järjestelmiin. Täytyy myös tietää mitä tietotekniikasta pitäisi ulkoistaa ja mitä tehdä itse.

SenioriVerkon hankinnat eivät ylitä kilpailutusrajaa, mutta huomasin, että silti tarjonnan selvittäminen ja ostovaihtoehtojen kartoittaminen ovat haastavia. Minna ja Satu uppoutuivat asiaan niin, että minä jo pitkästyin. Ammattilaisina he yrittivät kertoa minulle faktaa maalaisjärjellä ymmärrettävästi.. huh huh.

Sain kuitenkin periksi yhdessä asiassa. Ostimme myös kaunista: värillisiä jatkojohtoja sekä näppäimistöjä. Luulen, että he ovat kuitenkin pikkuisen turhamaisia :)

Johtokin voi olla kaunis!

iPadin iloisen värinen näppis.