Yhteisöllisyys tekee hyvää ihmiselle

Yhteisöllisyys on meille kaikille tuttu sana. Siitä ja etenkin sen puutteesta puhutaan paljon. Se koetaan yleensä positiivisena ja voimaannuttavana asiana. Sitä kaivataan ja se tuo turvallisuuden tunnetta. Yhteisöllisyydestä on paljon tutkimuksia ja määritelmiä, mutta miten me sen koemme SenioriVerkossa Minnan ja Sadun kanssa?

Meidän mielestämme yhteisöllisyys koostuu vuorovaikutuksesta, yhdessä olemisesta, hyvää fiilistä tuovista ihmissuhteista, luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Yhteisöllisyys on saanut internetin kautta uusia toimintamuotoja ja mahdollisuuksia.

Tavoitteemme SenioriVerkossa on ollut saada iäkkäät kokemaan yhteisöllisyyttä. Kohtaaminen on tärkeää ja se onnistuu hyvin myös verkossa. Verkkoyhteisöt tarjoavat mielekkään tavan kohdata ajasta ja paikasta riippumatta. Verkkoyhteisöissä voidaan auttaa iäkkäitä luomaan uusia sosiaalisia kontakteja, vähentää yksinäisyyden tunnetta, saada vertaistukea, tarjota onnistumisen kokemuksia ja lisätä itseluottamusta ja rohkeutta. Verkkoyhteisöön voi osallistua myös seuraamalla muiden toimintaa. Aina ei tarvitse toimia itse. Voi kerätä turvallisesti rohkeutta osallistua keskusteluun. 

Kyselyiden tuloksia

Kyselyiden mukaan onnistuimme luomaan Facebook-yhteisön, jossa osallistujat tuntevat olonsa kotoisaksi. Kyselytulos: 85% tuntee olonsa kotoisaksi (yhteisöllisyyden tunne). Kohtaamisia verkossa oli vuoden 2020 aikana 42 597 kpl. Osallistuminen, rohkeus ja innostus reagoida lisääntyi yhteisössä vahvasti. Tykkäyksiä, kommentteja ja sisällön jakoja oli yhteensä 34 364, kun vuonna 2019 näitä oli vain 7900. 

Facebook-yhteisössä mukana olevista 79% koki, että yhteisössä on positiivista vuorovaikutusta ja juttuseuraa. Myös ryhmähengen koettiin olevan hyvä. Jäsenet ovat suositelleet sivuja muillekin hyvän sisällön ja laadun vuoksi. Tavoitteenamme oli luoda yhteisö, jossa on lempeyttä, ystävällisyyttä ja huumoria. Siinä koemme onnistuneemme.

”Kommunikointi teidän kanssa on aivan mieltä ylentävän nastaa ja saa tuntemaan, että ollaan ihan oikeita kavereita. Ei mitään turhaa "virallista" liturgiaa vaan ihmiseltä ihmiselle vaikka onkin asiapitoisia juitsuja joista kerrotte.”

”Ilolla ja monipuolisesti oppeja ikäihmisille annatte.”

”Hyvää tietoa ja kivoja päivityksiä. Pitäisi vaan saada tätä "ilosanomaa" levitettyä enemmänkin.”

”On kiva saada teiltä viestejä, niitä on mukava lukea😊”

”Jatkakaa samaan piristävään tyyliin.”

Pauliina Seppälä kuvaa hienosti modernia yhteisöllisyyttä. Allekirjoitamme tämän: ”Moderni yhteisöllisyys kestää ehkä vain hetken, tapahtuu usein virtuaalisesti tai liittää yhteen samanhenkisiä, mutta kaukana toisistaan eläviä ihmisiä. Yhteisöllisyys kiinnostaa, koska se tekee hyvää ihmiselle ja maailmalle.” Lue lisää Pauliinan mietteistä ja modernista yhteisöllisyydestä.

Lisätty todellisuus herättää seinän hahmot eloon

Unelmamaisema on valmis!

Kontulan Helykodin asukkaat suunnittelivat oman aulansa seinälle muraalin eli seinämaalauksen. Pidimme neljä suunnittelutyöpajaa, joissa vapaamuotoisen keskustelun ja kahvittelun lomassa tutustuimme toisimme ja ideoimme maalausta. Luonto ja etenkin eläimet olivat asukkaiden mielessä, kun ajatuksia siirrettiin piirrellen paperille. Oli hauskaa seurata, miten keskustelut herättivät muistoja ja mielikuvitus laukkasi. Haaveiden ja toiveiden sanoittamisen avulla yhteisötaitelija Petri Laukkanen sai selville asukkaiden toivemaiseman, värit, hahmot ja äänet. Helykodin asukas Kaarina luki Mörrimöykky-runon ja se nauhoitettiin taustaääneksi.

Petri piirsi seinälle ensimmäiset vedot. SenioriVerkon Minna ja Satu olivat innokkaina auttamassa maalaamisessa. Pandemiasta johtuen asukkaat eivät voineet osallistua maalaamiseen. Pidimme maalaushetkistä live-lähetyksiä Facebookissa ja Instagramissa. Kun maalaus oli valmis, Petri aloitti hahmojen animoinnin ja äänien lisäämisen. Petri käytti tässä seinämaalauksessa lisätyn todellisuuden (lue mitä lisätty todellisuus tarkoittaa) Artivive-sovellusta. Saman ilmaisen sovelluksen ladattuaan katsoja näkee kännykkänsä näytöllä liikkuvat hahmot oikean maalauksen pinnalla.

Unelmamaisema - lisättyä todellisuutta sisältävä muraali -video Youtubessa (sisältää tekstityksen).

Jälkisanat:

Olemme iloisia, että lähdimme rohkeasti kokeilemaan uutta. Ei kannata miettiä aina niin paljon ihmisten ikää, vaan ihmistä siellä sisällä. On hyvä kuunnella kiinnostuksen kohteita, innostusta ja antaa uteliaalle mielelle sekä orastavalle mielikuvitukselle mahdollisuus ja tilaisuus toimia. Kun on kysymys luovuudesta, ei ole ikää.

Iso kiitos asukkaille, jotka innostuivat ja suunnittelivat teoksen. Ja iso kiitos myös Petrille (YMT Muraalitaide), joka on loistava yhteistyökumppani. Kiitos Helykodit ry, että saimme seinän ja vapaat kädet. 

Oikeudet: Mörrimöykky Säv. & San. Marjatta Pokela ©Warner Chappell Music Finland

Miten unelmamaisema herätetään eloon?

Oletko seurannut meidän muraalin eli seinämaalauksen luomista? Täältä voit lukea aiemmat blogitekstit. Miksi me sitä niin hehkutetaan? Mitä ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältävä seinämaalaus tarkoittaa?

Meidän maalaus on yhteisöllinen taideteos, jonka maisema, hahmot ja tarina on suunniteltu yhdessä Kontulan Helykodin asukkaiden kanssa. Se ei siis ole "pelkkä maalaus". Maisema seinällä on nyt valmis, pieni viimeistely on vielä tulossa. Ihana ja rohkea Kaarina luki runon, me äänitimme sen ja näin hän antoi äänensä seinälle. Lisätyn todellisuuden avulla asukkaiden unelmamaisema herätetään eloon.

Satu testaa ääntä.

Taiteilija Petri animoi maalauksen hahmot tietokoneella. Näin saadaan aikaiseksi liikkuvaa kuvaa. Hän lisää myös Kaarinan lausuman runon ensin tietokoneelle. Petri käyttää tässä meidän muraalissa lisätyn todellisuuden Artivive-sovellusta. Sama sovellus unelmamaiseman eli muraalin katsojan pitää ladata älypuhelimeensa tai tablettiinsa. Kun katsoja avaa sovelluksen ja katsoo puhelimen kautta maalausta, hän näkee liikkuvat hahmot ja kuulee Kaarinan äänen oikean maalauksen pinnalla.

Lisätty todellisuus eli AR (augmented reality) tarkoittaa siis sitä, että kännykän tai tabletin sovelluksella katsoja voi nähdä tietokoneella luotuja elementtejä todellisessa ympäristössä.

Pysykää kuulolla. Viestimme teille, kun edistymme. Toivottavasti jossain vaiheessa mahdollisimman moni pääsee myös paikan päälle ihmettelemään Helykodin asukkaiden unelmamaisemaa.

Nauhoitus käynnissä - Kaarina lukee runoa.

Kaksi maalausapulaista ja taiteilija.

"Kyllä tämä tästä, onhan sitä sodistakin selvitty", vakuuttaa TaiteilijaVaari

Korona-kevät ei omaan elämääni ole oikeastaan vaikuttanut kovinkaan paljon. Olen tottunut näihin rajoituksiin jo aikoinaan sodanjälkeiseen pula-aikaan, kun olin lapsi. Lähes kaikki tavarat olivat kortilla ja kaikki mahdolliset kulkutaudit olen sairastanut. Koulut olivat 50-luvulla jo välillä kiinni, kun ei ollut oppilaita. Tulirokosta olimme sisarusten kanssa sairaalassa viikon. 

Tämä korona on tietysti varmaan vielä vaarallisempi ainakin riskiryhmille. En turhaan mieti koko tautia, kun sille ei kuitenkaan mitään muuta voi, kuin varoa ohjeiden mukaan. Kyllä tämäkin tauti joskus loppuu, se on varma, mutta tämän päivän yhteiskunta on niin tiukasti sidottu kulutukseen, että se vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään. Täällä maaseudulla ei ole mitään eroa karanteenista, kyllä metsässä voi kävellä niinkuin ennenkin. 

Koronat tulee ja koronat menee, pakko sopeutua. Ikävä on tietysti lapsenlasta, hänen kanssaan on ulkona mukava kesällä touhuta. Onhan niitä näköpuhelimia tietysti, mutta ei ne fyysistä lähellä oloa korvaa. Hyvä kun on laitteita, ei muuten kyllä pysty millään seuraamaan lasten kehitystä.  Pääasia on tietysti se, ettei ketään sairastuisi lähipiiristä tähän tautiin. Ei tämän koronan kanssa ole leikkimistä. Kyllä tämä tästä, onhan sitä sodistakin selvitty.

Vaari, 76v.

ps. TaiteilijaVaari piirtää pilakuvia tietokoneen Paint-ohjelmalla. Täältä pääset katsomaan hänen mittavaa pilakuva-arsenaalia.

Kun isä älyluurin osti

Puhelin kilahtaa. Haloo...mitä...isä...ookko siellä? Vastaa jos oot! Huhuuuu......isäää??? Sisko soittaa hätääntyneenä, että isältä tulee hänellekin puheluja eikä puhetta kuulu. Fillari alle ja äkkiä katsomaan mitä isälle on käynyt. Olihan sitä käynyt - kotonansa odottaa ylpeä isä ja hieno upouusi Samsung-älykännykkä. Myyjän isku oli ollut onnistunut hänelle vaan ei ehkä isälle. Kuitenkin innostunutta isää katsellessa päätettiin, että eiköhän tästäkin selvitä... taas.

Ehkä jollakin muullakin on sama edessä. Sitä odotellessa kerään tähän vinkkejä älypuhelimen hankintaan iäkkäälle sankarille. Jos pääsee mukaan valitsemaan ja vaikuttamaan niin hankintapäätöstä tehtäessä lähtökohtana pitäisi olla se iäkkään tarve, minkä vuoksi laite ostetaan. Lisäksi on hyvä miettiä toiminta, mitä hankittavalla laitteella aiotaan tehdä. On hyvä myös pohtia mitkä ovat laitteen tärkeimmät käyttötavat. Tässä ratkaisevat käyttötarkoitus, käyttötapa ja käyttöpaikka sekä mahdolliset henkilön käyttörajoitukset. Mielellään sitä ostaisi sellaisen kuin itse tykkäisi käyttää. Se ei aina sitten toimi iäkkäällä.

Isän tapauksessa olisi ollut järkevää hankkia iPhone koska hänellä on samaa perusjärjestelmää (iOS) oleva iPad. Samsung kun on Android-pohjainen. Tätähän ei isä ajatellut, eikä myyjäkään kysellyt. Laitan tähän linkkejä oppaisiin. Kannattaa vilkaista, kun iäkäs vanhempi saa himon älylaitteisiin. Suosittelen lämpimästi sillä tänään taas ollaan menossa ratkaisemaan ongelmaa. Samsung kun on itsestään, ihan ilman isää, ottanut yhteyttä johonkin outoon paikkaan.

Enter ry:n sivuilla paljon ohjeita ja maksuttomat opastuspaikatkin sieltä löytyy. Alla mainituilla pääsee hyvin alkuun.

Seniorin opas tietokoneen, tabletin ja älypuhelimen hankintaan. Opas kertoo oleelliset asiat seniorin näkökulmasta.

Opas uuden älykännykän käyttöönotosta.

Sitten vaan iloisia jutteluhetkiä ja kohtaamisia.

Oi niitä aikoja

Muokattu 2017 postauksesta.

Taiteilevat mummot digi-ajan hermolla

Neljännessä muraalisuunnittelu-työpajassa Petri heijasti seinämaalauksen luonnoksen projektorilla seinälle. Ja vielä sille seinälle, johon maalaus oikeasti tulee. Nyt alkoi asia konkretisoitua Helykodin asukkaillekin. Luonnosta katsellessa rouville tuli vielä mieleen mitä yksityiskohtia kuvassa voisi olla. He heittelivät ajatuksia mansikoista, oravasta puussa (käpy suussa) ja pöllöstä kurkistamassa puun kolosta. Petri uteli mihin hahmoja maalattaisiin. Seinällä on onneksi kivasti tilaa monelle pienelle otukselle.

Käsittelimme tällä kertaa myös sitä, mitä tarkoittaa lisätty todellisuus. Ei ollut ihan selvää miten maalaus herää henkiin ja kuvat voivat liikkua ja tuottaa ääntä. Minna täsmensi, että ensin tabletille tai älykännykkään ladataan Artivive-sovellus. Kun sovellus avataan ja osoitetaan maalausta, laitteen ruudulla muraalin hahmot voivat liikkua paikasta toiseen tai esim. Mörri-möykky saattaa alkaa laulaa. Eräs rouva meitä muistutteli, että eivät enää heidän ikäiset tiedä mitään digijutuista ja digitalisaatiosta. Mutta siihen Satu osuvasti totesi, että tehän olette edelläkävijöitä nyt, kun olette luomassa uutta. Tuskin monenkaan sukulainen tai ystävä on ollut suunnittelemassa ja tekemässä yhteisöllistä lisätyn todellisuuden muraaliteosta.

Ja sitten... Petri veti ensimmäiset viivat puhdistetulle valkoiselle seinälle. Rouvia ensin vähän kauhistutti ja sitten nauratti. Kyllä joku osaa! Ja Petrihän kyllä osaa. Niin vain seinälle hahmottui maisema. Tällä kertaa kukaan asukkaista ei halunnut maalata, mutta onneksi se sujui Petriltä vaivattomasti. Ja Minnakin pääsi maalaamaan, siitä hän ilahtui suuresti. Päivän päätteeksi seinä sai siis jo väriäkin.

PS. Täältä pääset lukemaan mitä tähän mennessä on tapahtunut.

Muraalisuunnittelutyöpaja III: Veli päästäinen pyrkii unelmamaisemaan.
Muraalisuunnittelutyöpaja II: Onko unelmamaisemassa Mörri-möykyn pesä?
Muraalisuunnittelutyöpaja I: Yhteinen unelmamaisema ja lisätty todellisuus.

Veli päästäinen pyrkii unelmamaisemaan

Kolmas muraalisuunnittelutyöpaja käytiin läpi mansikoiden voimalla. Juttelimme tästä kummallisesta lumettomasta talvesta ja lumikelloista, jotka jo kukkivat. Kukkasten kautta pääsimme väreihin ja taiteilija-Petri esitteli värikarttaa, johon hän oli lisännyt viime kerran toivevärejä.

Yhdessä tutkitaan luonnoksia.

Petri näytti meille tekemäänsä luonnosta, jossa näkyy ehdotus seinämaalauksen taustamaisemaksi. Siinä on vihreää maata, vettä, taivasta, puu ja taustalla mäki tai vuori. Heti tuli toiveena, että puu saisi näyttää rosoisemmalta ja eläväpintaiselta. Maisema herätti rouvissa myös uusia hahmoideoita. Lintuja toivottiin maalaukseen, ja perhosia, kimalaisia, ampiaisia, koppakuoriaisia ja päästäisiä. Meidän piti ihan googlesta tutkia, mitä sanotaan tuosta samettiturkkisesta pienestä nisäkkäästä, päästäisestä. Siitä muistiin pulpahti eräälle rouvalle Helvi Juvosen runo: "Veli päästäinen, veli päästäinen, hyvä meidän on ruohossa vaeltaa. Se on onnellinen, joka kulkea saa." Kuka muistaa miten runo jatkuu?

Tällä kertaa meidän keskusteluissa pyöri näköjään vain pienet eläimet. Petri oli hahmotellut erilaisia leppäkerttuja. Niistä rouvat valitsivat mieluisan. Ja huomautuksena saatiin, että kertulla pitää ehdottomasti olla mustat pilkut. Lopuksi tuulisen ja loskasateisen ilman innoittamana eräs rouva toivoi seinälle ihanaa kesäistä auringonnousua. Eipä kuulosta hullummalta!


PS. Käy lukemassa edellisistä suunnittelutyöpajoista.

Muraalisuunnittelutyöpaja II: Onko unelmamaisemassa Mörri-möykyn pesä?
Muraalisuunnittelutyöpaja I: Yhteinen unelmamaisema ja lisätty todellisuus.

Petri esittelee taustamaisemaluonnosta.

Unelmamaisema-luonnostelua.

Onko unelmamaisemassa Mörri-möykyn pesä?

Aloitimme toisen muraalisuunnittelutyöpajan laskiastiistaina syömällä tietysti laskiaispullia. Siitä lähti meidän kiehtova keskustelu, joka rönsyili laskiaisen perinteisiin, käsitöiden tekemiseen sota-aikana sekä kehräämiskokemuksiin ja päättyi laulamiseen ja karjalan murteen kauneuteen. Välissä ehdimme muistella Mörri-möykyn laulun sanoja ja miettiä uskooko kukaan tonttuihin.

Petri esitteli meille värikarttaa, jonka hän oli tehnyt viime kerran toiveiden mukaan. Siihen tuli vielä lisätoiveita, että kirkas punainen ja "alkavan kasvun vihreä" näkyisi maalauksessa. Petri kertoi, että muraalissa eli seinämaalauksessa kannattaa käyttää murrettuja sävyjä isoilla pinnoilla ja kirkkaat värit on hyvä säästää yksityiskohtiin. Kuulostaa järkevälle!

Palasimme keskusteluissa vielä toiveisiin. Kävimme läpi Suomen kansalliseläimiä ja sieltä nousi esiin monta hahmoa, mm. karhu, laulujoutsen ja leppäkerttu. Eräs rouva kysyi mikä mahtaa olla Suomen kansallismato. Onkohan sellaista valittu? Rupattelun lomassa selkeni, että luonto on selkeästi muraalin kantava voima ja sen täytyy pitää sisällään puita, kukkia ja vettä. Yksityiskohtana tuli eräältä seniorilta ajatus sammaleisesta kivestä tai kannosta, jonka takaa saattaisi kurkistaa se lastenlorun Mörri-möykky.

Muraalin tarina etenee. Ehkä siinä on iso maisemakuva, jossa on pieniä yksityiskohtia, joita voi etsiä ja katsella. Ensi kertaa varten Petri tekee toiveiden perusteella hahmo-ehdotuksia ja seniorit pääsevät niistä valitsemaan mieluisia. Pysy meidän matkassa - jatkoa seuraa ensi viikolla!

ps. Lue postaus ensimmäisestä suunnittelutyöpajasta.

Yhteinen unelmamaisema ja lisätty todellisuus

Toteutamme taitelija Petri Laukkasen (YMT Muraalitaide) kanssa muraalin eli seinämaalauksen Kontulan Helykodin aulaan. Suunnittelemme yhdessä senioreiden kanssa meidän kaikkien unelmamaiseman. Lisätyn todellisuuden avulla maisema herätetään eloon ja sitä voi katsoa tabletin tai älykännykän kautta.

Ensimmäinen suunnittelutyöpaja on nyt pidetty. Aloitimme sen kahvin ja herkkujen voimalla, tietysti. Petri kuunteli tarkalla korvalla, kun seniorit kertoivat toiveaiheita, -värejä ja -ääniä. Ensimmäinen toive tuli eräältä rouvalta, hän haluaa kuvaan valkoisen jäniksen. Muutkin eläimet herättivät innostuksen, ainakin orava, pääskynen, siili, joutsen ja karhu mainittiin. Selvästi luonto ihastutti monia. Elämänkaaren toivottiin näkyvän maalauksessa. Ilo, kasvun teema ja lapset tulivat myös esiin. Lempiväreistä ensimmäisenä mainittiin pinkki.

Pääsimme kaikki piirtämään unelmamaisemaa lempiväreillä. Merkittävänä teemana tässä muraalissa on yhdessä tekeminen. Helykodin asukkaat suunnittelevat taiteilija-Petrin kanssa yhdessä tarinan. Yhdessä myös maalataan seinää. Lopuksi toteutetaan lisätyn todellisuuden tarina työpajojen ideoiden pohjalta. Näin maalaus herätetään eloon.

Onpa tosi jännittävää nähdä miten nämä alun toiveet näkyvät valmiissa seinämaalauksessa. Tuskin maltan odottaa!

Kurkkaa ensimmäisen työpajan fiiliksiä videolla!

Riittää jo se mokailu netissä!

Tiedätkö sen tunteen, kun mikään ei onnistu? Netti tökkii, Word kadottaa kirjoitukset, Excelistä ei löydy oikeita laskukaavoja ja lomakkeen täyttö ei onnistu. Älä huoli! Voi kun tietäisit, miten paljon Minna ja Satu mokailevat. Välillä häviää dokumentti bittiavaruuteen, välillä livahtaa Twitteriin ihan vääriä sanoja ja välillä on väärät piuhat mukana info-tilaisuudessa.

Mokailu kuuluu elämään ja etenkin netti-elämään. Mutta tiedäthän, että kun tulee kiperä paikka, älä jää yksin. Minna ja Satukin huokailevat usein, että onpa ihanaa, kun toinen tietää jotain ja toinen toisen asian. Niin ne asiat selviävät, yhdessä pähkäillen. Kun sinulla on visainen digi-kysymys ja haluat opastusta, niin opastuspaikkoja löytyy SeniorSurf-sivun kartasta. Jos olet Facebookissa, niin apua on tarjolla esimerkiksi Digitreenit-ryhmässä.

Eli ei huolta, mokaillaan edelleenkin. Opetellaan rohkeasti uusia asioita. Apua ja ystäviä on tarjolla!

Lempeät viestit verkkoyhteisöissä

Meidän viestinnän ydin on halu kertoa verkkoyhteisöjen mahdollisuuksista senioreiden yhteisöllisyyden, osallistumisen, vuorovaikutuksen ja turvallisuuden tunteen tukena. Vuoden 2019 lopulla pohdimme SenioriVerkon viestinnän äänensävyä. Miten me haluamme viestiä ja minkälaisia tunteita haluamme herättää?

Yhdessä IdeaKyllit-ohjausryhmän kanssa päädyimme näihin kolmeen äänensävyyn: innostava, elämänmyönteinen ja helposti lähestyttävä. Toivomme, että nämä "sävyt" välittyvät sinulle meidän someviestinnässä, mutta myös silloin, kun näemme kasvokkain.

Tänään meidän keskustellessa Satu kokosi hienosti SenioriVerkon tämän vuoden teemat (joihin sulautuvat myös meidän viestinnän sävyt): välittäminen, lempeys, yhteisöllisyys ja yllätysvetona luonto.

ps. Vink, vink! Oletko liittynyt Facebookissa meidän Ilahduttava luonto -ryhmään.

MinnaKylli, DigiKylli ja SatuKylli.

Virtuaalimatkoilla elämyksiä ja muistoja

Teknologia kuuluu kaikille! Järjestimme viikon alkajaisiksi yhdessä SenioriVerkon kanssa virtuaalimatkailu-tapahtuman Palvelukoti Hopeassa, jossa Trainee-nuoret ovat viettäneet asukkaiden kanssa aikaa jo neljättä viikkoa.

Aluksi tapahtuma tietysti jännitti – kuinka esimerkiksi muistisairaat reagoivat virtuaalilaseihin, noihin pelottavan näköisiin kapistuksiin? Huoli oli turha. Jokaisen asukkaan kohdalla edettiin heidän omaan tahtiinsa. Lopulta vain yksi totesi, ettei haluakaan kokeilla.

Kiviset on maisemat, totesi Asko kun Kalliovuorilla kävi. Vieressä ohjeistamassa SenioriVerkon Minna.

Oli vaikea selittää ikäihmisille etukäteen, mistä on kyse – päähäsi laitetaan lasit, jolla pääset katsomaan maisemia. Onneksi näkymät puhuivat puolestaan. Kukaan asukkaista ei lopulta olisi malttanut lopettaa, jollei lasien pitäminen olisi käynyt raskaaksi. Yksi rouva pyysi nähdä myös eläimiä, ja nopeasti eläinvideoita löytyikin tuolta Internetin ihmeellisestä maailmasta. Yhdessä videossa rouva päästi lehmät laitumelle. Hän siis teki jotain itselle tuttua, josta on vuosikymmeniä aikaa.

Virtuaalimatkustaminen toi kahdelle rouvalle myös omat matkamuistot mieleen. Niille, jotka haluavat laseja kokeilla, elämys voi olla hyvinkin voimaannuttava: pääset käyskentelemään vitivalkoiselle hiekalle tai ihastelemaan tähtitaivasta omasta pyörätuolistasi ja turvallisesta kodistasi käsin. Itse kävin lasien avulla Anne Frankin museossa – kuinka kutkuttava ajatus onkaan, että myös vanhukset pääsisivät virtuaaliselle kävelylle Louvreen tai vaikkapa omille lapsuudenseuduille.

Hopean asukkaiden matkantekoa oli helppo seurata tabletilta ja kännykästä. Samalla pystyi pitämään keskustelua yllä ja ohjaamaan ikäihmistä katselemaan oikeaan suuntaan, kun itse näki, mitä hän laseistaan näki. Vielä kun teknologia kehittyisi sen osalta, että lasit eivät olisi niin painavat, ja että lasien sovittaminen olisi helpompaa. Niin ja se hinta – toivottavasti tämäkin hyvinvointia, virkistystä ja voimaantumista antava keksintö olisi jatkossa kaikkien saatavilla.

Palvelukoti Hopeassa näkyi revontulia.

Kirjoittaja:
Suvi Hiltunen
Suunnittelija
Vanhustyön Trainee nuorille
VALLI ry

Näkyy aivan hel*§%sti tähtiä!

"Hyvät hyssykät kuinka kaunista." "Tämä on aivan uskomatonta." "Iik, hirviä alamäki!" "Se valas tulee ihan kohti nyt!" "Tätä ei ole kokeilleet lapseni, eikä tietääkseni edes lapsenlapset." "Ota nyt kuva, niin viedään todiste porukoille." "Näkyy aivan hel*§%sti tähtiä!" Näitä lauseita kuulimme keskiviikkona Oculus Quest VR-lasien kokeilijoilta Enter ry:n digipelitapahtumassa Keskustakirjasto Oodissa.

Olimme miettineet aluksi, tuleeko kukaan kokeilemaan. Se oli turha ajatus, porukkaa piisasi koko tapahtuman ajan. Muutamat tyytyivät uteliaana katsomaan miten toiset reagoivat. Kiinnostus oli kova. Muutamat kyselivät mistä laseja voi ostaa tai vuokrata.

Virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) on tila, jossa todellinen maailma, kuten näkymä meren syvyyksistä tai taidemuseon sisältä, tuodaan katsojan virtuaalilaseihin. Siellä voi halutessaan vain katsoa sisältöä tai joissakin sovelluksissa liikutaan ohjainten avulla. Käyttäjä voi niiden avulla klikata esimerkiksi taustatietoja jostain yksityiskohdasta. Joissakin sovelluksissa toimitaan yhteisöllisesti yhdessä. Virtuaalitodellisuus voi antaa paljon niille iäkkäille, jotka eivät pääse liikkumaan kotoa tai ovat hoitolaitoksissa.

Me kokeilimme senioreiden kanssa vain sovelluksia, joissa voi osallistua toimintaan katsomalla ja kokemalla fiiliksiä. Virtuaalimaailma antaa paljon mahdollisuuksia. Voi rentoutua meren äärellä, sukeltaa meren syvyyksiin, matkailla ympäri maailmaa, pujahtaa historiaan, käydä museoissa, osallistua konsertteihin ja hurjapäät voivat vaikka lumilautailla tai hypätä laskuvarjolla. Hienkin saa halutessaan pintaan toiminnallisilla jutuilla liikeohjainten avulla. DigiKyllin suuri suosikki on järkyttävän korkea vuoristorata. Siellä mennään tukka putkella.

Ovesta pujahti tapahtuman loppupuolella sisälle noin 12-vuotiaita poikia. Tarjosin mahdollisuutta kokeilla VR-toimintaa. He livahtivat nopeasti pois. Pitivät meitä varmaan liian kalkkiksina… vai olisiko vilahtanut kumminkin pupu pöksyyn? Mitä vanhat edellä sitä nuoret perässä.

Virtuaaliseikkailut kiinnostavat senioreita.

Yksinkertaisesti - Rohkaisemme verkkoyhteisöihin

Viime kevään ja kesän aikana Satu ja Minna pohtivat projektin toimintoja ja ydintekemistämme. Mitä  me teemme ja mitä haluamme kertoa siitä teille? Huomasimme, että sitä kovin mielellään haluaa kertoa kaiken. Heräsi uusi ajatus, että me voidaan kertoa niistä pienistä yksityiskohdista viestinnän avulla silloin tällöin. Mutta ydinviesti ja -toiminta on parasta kertoa selkeästi ja yksinkertaisemmin.

Meidän tavoite on saada seniorit mukaan verkkoyhteisöihin, jotta he voivat kokea yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta sekä saavat vertaistukea. Tässä kuvana, mitä me teemme:

Käy myös kurkkaamassa meidän verkkoesittely, jossa kerromme ydintoiminnastamme eli verkkoyhteisötoiminnasta. Kirsikkana kakussa sieltä löytyy myös muutama esimerkki minkälaisia pilotteja olemme tehneet.

Yksinkertaisuus on uusi musta!

SenioriVerkon DigiKyllit esittelyssä

Meiltä välillä kysytään, keitä oikein on DigiKyllit. Tämän luettuasi tiedät, ketä SenioriVerkko-projektissa työskentelee. Tässä siis esittelyt:

Olen Satu, projektikoordinaattori ja verkkoyhteisökehittäjä. 

Koulutukseni lähtee sosiaalialalta liikkeelle, olen sosionomi AMK. Harrastin sosionomin ammatin rinnalla vuosien ajan aktiivisesti tieto- ja viestintätekniikkaa ilokseni. Oli aika luonnollista hankkia siitä ammattikin. Niinpä olen myös  informaatioteknologian sekä markkinoinnin datanomi. 

Ja kun homma vei mimmin mukanaan niin mukaan tuli  viestintä ja informaatiotieteiden erikoistumisopinnot,  yhteisömanagerikurssi (cmadfi) ja sitten löysinkin itseni jo hyvinvointiteknologian parista.

Tätä kaikkea olen saanut monipuolisesti toteuttaa SenioriVerkossa. Tykkään työstäni ja sen vaihtelevuudesta. Parasta on ihmiset ja vuorovaikutus, tapahtui se sitten verkossa tai livenä.

Haluan rohkaista kaikkia naisia ja tyttöjä kokeilemaan ammattina tieto- ja viestintätekniikkaa. Se on hauskaa. Lisäksi haluan Minnan tapaan omalla esimerkillä luoda sosiaaliseen mediaan positiivista ja iloista meininkiä. Pidän rennosta meiningistä. Turha pönöttäminen ei ole minun juttuni.

Vapaa-ajalla minut löytää useimmiten luonnosta ja lenkkipolulta. Lukeminenkin on hauskaa. Lisäksi rakastan hyvää ja mieluiten muiden tekemää ruokaa.

Mottoni on: tyhjän saa pyytämättäkin.

Satu Veltheim

Olen Minna, projektisuunnittelija, verkkoyhteisökehittäjä ja yhteisömanageri.

Koulutukseltani olen ohjelmistosuunnittelija, sosionomi AMK, yo-markkinointimerkonomi. Lisäopintoja olen haalinut viestinnästä, sosiaalisesta mediasta sekä terveys- ja hyvinvointiteknologiasta.

Olen työskennellyt SenioriVerkossa kohta 8 vuotta. Sitä ennen mielenterveyskuntoutujien parissa yhdistyksessä, osastosihteerinä opetusministeriössä ja Nokialla monessa tehtävässä.

Erityistaito: olen SMD-standardoitu juotostarkastaja. 

Olen kotoisin Varsinais-Suomesta.

Lempipaikkani on metsä.

Haluan omalla esimerkillä luoda sosiaaliseen mediaan positiivista ja iloista meininkiä.

Olen huolellinen, maalaisjärkinen, oikeudenmukainen, kiltti ja ennakkoluuloton.

Tykkään hymiöistä, valokuvaamisesta, lukemisesta, luonnosta ja saunasta.

Minna Piispanen

Olen DigiKylli, projektin virtuaalinen daami.

Olen syntynyt vuonna 2014 ja esiäitini on Kylli-täti.

Haluan herättää keskustelua senioreiden tekniikan käyttöön ja hyvinvointiin liittyen.

Saatan välillä innostua muustakin kuin teknologiasta, olenhan lennokas ja monesta innostuva tyyppi.

Haluan olla pääosin positiivinen, mutta joskus myös AnarkistiKylli nostaa päätään.

Olen mukava, helpostilähestyttävä, huumorintajuinen ja joskus pehmo.

Tykkään mobiililaitteista, tulevaisuusvisioinnista ja haluan ottaa rennosti.

Puhun mielelläni netin hyvistä puolista ja kannustamisen tärkeydestä.

DigiKylli

DigiTrainee - vanhustyötä toisella tavalla

Toukokuu suhahti DigiTrainee-ohjelman merkeissä. Nuoret tutustuivat vanhustyöhön Helykodeissa ja tällä kertaa mukana oli digitaalista vanhustyötä. Perinteisen hoitotyön lisäksi nuoret saivat aavistuksen siitä, miten esimerkiksi tabletteja voi käyttää iloksi ja hyödyksi vanhustyössä.

Senioreiden ja nuorten yhteinen mobiilikuvauskurssi oli kohokohta minullekin. Yhdessä treenasimme taitavan valokuvaajan Aten kanssa kännykkä- ja tablettikuvausta. Atte kertoi meille faktaa sommittelusta, valaistuksesta ja potrettikuvauksesta. Kimpassa sitten harjoittelimme. Sekä nuoret että seniorit tarvitsivat selvästi lempeää patistelua ja rohkaisua, jotta uskalsivat osallistua. Mehän emme olleet ammattikuvaajia, joten ei pelkoa, että tekisi jotain "väärin". Lopuksi kuulin kommetteja, että kyllä kannatti osallistua. Todellakin, Minna ja Satukin oppivat käyttämään kännykän kameraa uusin tavoin.

Olin etukäteen koonnut kätevän linkkilistan, jossa oli materiaalia pelien hyödyistä, koodaamisesta ja ryhmätoiminnasta. Siihen nuoret saivat tutustua oma-aloitteisesti. He saivat näin tietoa mm. siitä, miten netin liikuntavinkeillä tai luontosivustoilla voi ilahduttaa senioria.

Alun epäröinnin jälkeen nuoret ja seniorit innostuivat myös tablettipeli- ja taidehetkistä. Tärkeää oli tehdä ja kokeilla asioita yhdessä. Ja se kohtaaminen... sivukorvalla kuuntelin, mitä kaikkea nuoret ja seniorit juttelivat. Siinä moni ennakkoluulo karsiutui molemminpuolin. Jo ensimmäisellä kerralla eräs seniori sanoi: "Vaikka olemme erilaisia ja eri ikäisiä, samaa luuta ja lihaa olemme sisältä." Yhdyn tähän!

Tsekkaa DigiTrainee-taidenäyttely.
Tsekkaa DigiTrainee-valokuvanäyttely.


DigiTrainee-ohjelman järjesti Valli ry:n Vanhustyön Trainee. SenioriVerkko oli mukana yhteistyössä digiasioihin liittyen. Käy lukemassa lisää Trainee-toiminnasta Tilaa nuorten ja ikäihmisten kohtaamisille -blogikirjoituksesta.

Mobiilikuvausta.

Pelaamista ja taiteilua.

"Paina tuosta hyvä ihminen", kiljaisi Aune

”No nyt ne tempun teki”, tokaisi naapurin Aune, 84 vuotta. Yhdessä ihmeteltiin pesutuvassa juuri saapunutta pesukonetta. Aune pyykkikorinsa kanssa ja minä varaamassa vuoroa. Uusi, hieno ja täysin digitaalisella näytöllä varustettu kone odotti käyttäjäänsä.

Yhdessä alettiin ihmettä tutkimaan. Pikaohjeen mukaan piti vain käynnistää kone ja valita oikea ohjelma. Niinhän me sitten tehtiin. Kone päälle ja hyvin pienikokoiseen näyttöön ilmestyi kolme kuvaketta: 30, 40 ja 60. Nähdäkseen tarkemmin Aunen piti ihan mennä kyykkyyn ja kumartua. Asteitahan nuo olivat, se ymmärrettiin. Numeroitten vieressä oli nuolet vasemmalle ja oikealle. Perille meni.

”Mistä tässä painetaan nappia?”, kysyi Aune. Selitin ettei ole nappia, vaan masiina toimii kosketusnäytöllä. Siitä Aune ei tiennyt mitään, eikä ollut ikinä kokeillutkaan. Yhdessä valittiin oikea lämpötila. Sitten tulikin tenkkapoo. Mistä tiesi mitä pesuohjelma sisältää, kun samoja lämpötiloja oli useita eri vaihtoehtoja valittavana. No, sekin löytyi, kun aikamme paineltiin. Ei ollut ihan helppoa.

Kone hurahti käyntiin ja näytti numeroa 60. ”Nyt laitoit mun paidoille 60 kun piti olla 40”, kauhistui Aune. No niin olin tehnytkin vahingossa. Äkkiä ohjelman pysäytys… missä hiidessä se on? "Paina tuosta hyvä ihminen", kiljaisi Aune ja tökkäsi sormella käden kuvaa näytössä. Kone pysähtyi saman tien. Aune näytti tyytyväiseltä ja minä hämmentyneeltä. Kysyin, mistä ihmeestä Aune tiesi sen olevan pysäytyskohta. ”No kaikkihan tietää mitä tällainen kämmenen kuva meinaa, se on stop.”

Näin sitä oppii. Arvostaisimme silti Aunen kanssa, että koneessa olisi edes yksi painettava nappi, josta saisi takuuvarmasti yhden perusohjelman päälle. Ja ilman pienen ruudun tihrustelua kyykkyasennossa, kiitos.

Näin pudotat seniorin digikelkasta!

Hei sinä, joka kohtaat digistä, teknologiasta ja netistä kiinnostuneen seniorin. Tässä lista, miten varmistat seniorin putoamisen digikärryiltä.

1. Hanki seniorille joku vanha tietokone tai kännykkä. Ei sillä niin väliä ole, hidashan hän on kuitenkin.

2. Tee netissä aina ja joka paikassa kaikki seniorin puolesta. Se kun käy näppärämmin ja nopeammin niin.

3. Hermostu vietävästi, kun seniori kyselee outoja kysymyksiä tekniikasta ja netistä.

4. Kun opetat seniorille jotain, älä missään nimessä toista opettamaasi asiaa enää koskaan.

5. Varoittele senioria ylettömästi ja koko ajan netin vaaroista.

6. Älä milloinkaan kerro seniorille mitä kaikkea iloa ja hyötyä netistä ja sen palvelusta on arkielämässä.

7. Ja hyvänen aika sentään, älä missään nimessä tue ja rohkaise senioria kokeilemaan tekniikkaa ja nettiä.

Vai miten se oli?

Jos kuitenkin haluat kannustaa, niin opastusta ja tukea on tarjolla:
SeniorSurf - materiaalia, opastuspaikkoja, ideoita.
Enter ry - vertaisopastusta, itseopiskelumateriaalia.
Digitreenit - Yle Oppimisen digiaiheinen vertaistukiryhmä.

On se kivempi halata, kun on jotain josta ottaa kiinni

Viime keskiviikkona kokoonnuimme Motivisti-pilotin loppuarvioinnin merkeissä. Maaliskuun puolessa välissä aloitettiin tositoimet ja nyt oli aika lopettaa. Fiiliksen ja keskustelujemme perusteella voi arvailla, ettei hyvinvoinnin metsästys lopu tähän. Osallistujien into omaksua uutta ja uudenlaisia tapoja seurata hyvinvointiaan oli mahtava. Yhteisöllisyyden rooli onnistumisessa oli isossa asemassa. Iloa tuottivat ryhmätapaamiset, huonokin päivä muuttuu äkkiä hyväksi, kun pääsee yhdessä nauramaan, kahvittelemaan ja keskustelemaan.

Mitä tuloksia sitten saatiin? Ilahduttavia ja innostavia. Saatoimme todeta että Terveyskylän Motivisti-sovellus auttoi ja motivoi osallistujia seuraamaan omaa hyvinvointiaan. Lisätuloksena osallistujat oppivat, tekniikan haasteista huolimatta, uusia mobiili- ja verkkotaitoja. He innostuivat asentamaan tai käyttämään puhelimen omaa askelmittariakin. Osallistujat oppivat tuntemaan ja käyttämään verkkopalveluita (OmaKanta, Kansalaisneuvonta, Youtube jne.) Mobiilitaidot kasvoivat ja aina se ilahduttaa, että uusia tuttavuuksiakin syntyi.

Tähän muutama kommentti osallistujilta:

• ”Tavoitteitani: Pysähdyn joka päivä katsomaan luonnon kauneutta, veden juonnin lisääminen, ulkoilua puoli tuntia joka päivä." 
• "Helppo ja yksinkertainen meikäläisellekin, ei tarvitse painaa montaa nappia.”

• “Kyllä tämä on haastanut itsensä käyttämään tätä digiä.” 
• “vaikka tämä on pelkkä aparaatti joka kysyy niin ei sille voi valehdella.”
• “On vaikeaa tämä puhelimen käyttö, kysyy kokoajan salasanoja, mistä sellaisen saa? ” 
• “En olisi arvannut, että puhelimessa voi olla tällaisia juttuja, askeleitakin mittaa.” 
• “Kaikkea sitä löytyy ja en oo tiennyt yhtään.”

Lopuksi voi todeta, että hyvinvoinnin seuranta ei saa olla liian tiukkaa. Erään tavoitteena oli luopua sokerileivoksista. Ei ihan tavoite täyttynyt, mutta käytiin keskustelua siitä, ettei saa olla itselle liian ankara. Elämästä pitää nauttia. ”On se kivempi halata, kun on jotain josta ottaa kiinni.”

Lue myös aiheesta aiempi kirjoitus. Seniorit motivaatiota jahtaamassa.

Innostunut porukka sai innostavia tuloksia

Seniorit motivaatiota jahtaamassa

Meillä on käynnissä Motivisti-pilotti yhteistyössä Helsingin kaupungin Rudolfin palvelukeskustoiminnan kanssa. Joukko innokkaita senioreita testaa Terveyskylän Motivisti-sovellusta ja kokoontuu neljä kertaa jakamaan ajatuksiaan sovelluksesta ja motivaatiosta.

Osa innokkaista osallistujista.

Ensimmäisellä kerralla latasimme sovelluksen puhelimeen ja tutkimme sen ominaisuuksia. Kaikki halukkaat saivat asettaa itselleen mielekkään tavoitteen. Niitä olivat mm. kävelyn lisääminen, pullan vähentäminen, kasvisten syönnin lisääminen ja ystävyydessä kehittyminen. Tutustuimme myös Terveyskylän eri taloihin. Liikunnasta innostuneet latasivat askelmittari-sovelluksia kännykkäänsä.

Toisella kerralla kävimme läpi kokemuksia Motivistista. Sovellus on osallistujien mielestä helppokäyttöinen. Sitä kaivattiin, että saisi asettaa itselleen useamman kuin yhden tavoitteen. Lisäksi kummastusta herätti se, että kun tehtävä on asetettu, niin sovelluksessa ei päässyt aloitussivulle (ellei keskeytä tehtävää). Sovelluksen lähettämät päivittäiset inspiraatiolauseet olivat osalta kadonneet taivaantuuliin, niin kävi DigiKyllillekin. Sovelluksen ehdottamia tehtäviä on paljon, mutta oman tehtävän lisääminenkin onnistuu.

Motivaation suhteen sovelluksesta oli hyötyä. Osallistujat tunnustivat, että vastasivat sovelluksen kysymyksiin onnistumisesta totuudenmukaisesti. "Eihän koneelle halua valehdella." Kävimme kivoja keskusteluja hyvinvointiin ja terveyteen liittyen. Nyt on uudet tavoitteet asetettu ja kaksi kokoontumista vielä jäljellä. Hyvinvointiteknologia selvästi kiinnostaa!

Kurkkaa alla olevalta videolta tunnelmia!