Missä se selkokieli luuraa?

Ollaan Sadun kanssa taas ihmetelty näitä tietotekniikka-asioita...tai lähinnä sitä miten ne hoituvat. Erääseen senioritaloon hankittiin taloyhtiölaajakaista - hieno asia. Asukkaille tuli aikanaan operaattorilta kirje jossa asiaan liittyvät toimenpiteet kerrottiin. Se paperi ei ollut todellakaan mitään selkokieltä. Menimme Sadun kanssa tutkimaan asiaa kun hämmentyneet asukkaat pyysivät.

He eivät ymmärtäneet lainkaan kuinka toimia. Jo sana laajakaista oli useimmille ihan outo. Vain yksi tiesi mikä on ethernet-kaapeli ja mihin sitä tarvitaan. Sitä hänkään ei tiennyt minne se liitetään. Kaksi asukkaista oli ymmärtänyt että mahdollinen entinen liittymä (mikä se on?) pitää perua ja ottaa uusi käyttöön soittamalla operaattorille. Muutamat luulivat että heidän pitää itse mennä jonnekin sähköpääkeskukseen laittamaan piuhat päälle.

Puhelimet kävivät kuumina isännöitsijälle joka ihmetteli ettei selvää tekstiä ymmärretä talossa. Miten niin selvää? Osa asukkaista ei puhu suomea kunnolla ja muutenkin  tietotekniikka on hieman outo aihepiiri näille iäkkäille. Onneksi vapaaehtoisemme Teuvo oli taas apuna ja porukalla ollaan hoidettu asiaa.

Eipä kukaan tätä pahuuttaan tehnyt. Ei kellekään vain tullut mieleen että kohderyhmä tarvitsee enempi opastusta ja asian "suomentamista " kansankielelle kuin muut (hyötyisi taatusti nuoremmatkin). Kunnollinen tiedotustilaisuus selkokielellä asukkaille olisi helpottanut isännöitsijänkin puhelinrumbaa ja säästänyt vaivaa sekä aikaa kaikilta.

Onneksi meillä on Teuvo apuna!

                                   

DigiKylli fiilisteli Wienissä

Otinpa tuossa pikkuisen loman ja vilahdin Wieniin. Sadulla ja Minnalla oli homma hanskassa, joten mikäs meikäläisen oli kiitäessä ilman halki uusiin maisemiin. Kaunis, viihtyisä kaupunki ja tuli koettua Euroviisutkin siinä samalla (olen suuri musiikin ystävä).

Eräänkin reissun jälkeen istahdin kahvilaan laittaakseni tekstiviestin kotomaahan. Kohtasin välittömästi monta ihmettelevää... jopa hieman paheksuvaa katsetta (mikä moukka). Wienissä ei kahviloissa ja metroissa näprätty kännyköitä. Lisäksi metron ovien väliin ei juossut kukaan. Ne pamahtivat todella lujaa kiinni ja sinne väliin ei tervejärkinen syöksynyt. Toisaalta ovien avaamismekanismikin oli outo... moni  turisti jäi laiturille ihmettelemään. Koirille kiinnitettiin metrossa metalliset kuonokopat.

Metroasemilla oli lukuisia kolikkopuhelimia ja niitä käytettiinkin. Mikä nostalginen tunne. Miltei kaikkialla oli ilmainen Wi-Fi. Nopeus ja erilaiset viritykset saattoivat vaihdella kovasti. Lentokenttäjunan lippuautomaatin käyttöliittymä sai aivosolut hyrräämään. Pin-koodia ei kysytty kertaakaan ja tulipa maksettua pari ylimääräistä lippuakin.

Kaiken kaikkiaan kiva kokemus ja kaupunkia voi suositella.

DigiKyllin tunnelmia Wienistä

Esteettömyys on kaikkien asia

Tänään 21.5. vietetään kansainvälistä saavutettavuustietoisuuden päivää (Global Accessibility Awareness Day). Saavutettavuus ja esteettömyys ovat yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusasioita, jotka koskevat meitä kaikkia.

Bongasin aamulla Twitteristä Celia-kirjaston uutisen esteettömyydestä. Siellä sanottiin: "Yhdenvertaisuus viestinnässä on nykyaikaa ja kestävää kehitystä". Olen ihan samaa mieltä! Celia on koonnut myös Esteettömyyssalkun, jossa on tietoa dokumenttien ja verkkosivujen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Kannattaa tutustua.

Tähän loppuun Invalidiliitto ry:n julkaisema video esteettömyydestä. Pistää miettimään...

Linkki videoon Youtubessa: https://youtu.be/JN0O3gnn5hk