Eräänkin reissun jälkeen istahdin kahvilaan laittaakseni tekstiviestin kotomaahan. Kohtasin välittömästi monta ihmettelevää... jopa hieman paheksuvaa katsetta (mikä moukka). Wienissä ei kahviloissa ja metroissa näprätty kännyköitä. Lisäksi metron ovien väliin ei juossut kukaan. Ne pamahtivat todella lujaa kiinni ja sinne väliin ei tervejärkinen syöksynyt. Toisaalta ovien avaamismekanismikin oli outo... moni turisti jäi laiturille ihmettelemään. Koirille kiinnitettiin metrossa metalliset kuonokopat.
Metroasemilla oli lukuisia kolikkopuhelimia ja niitä käytettiinkin. Mikä nostalginen tunne. Miltei kaikkialla oli ilmainen Wi-Fi. Nopeus ja erilaiset viritykset saattoivat vaihdella kovasti. Lentokenttäjunan lippuautomaatin käyttöliittymä sai aivosolut hyrräämään. Pin-koodia ei kysytty kertaakaan ja tulipa maksettua pari ylimääräistä lippuakin.
Kaiken kaikkiaan kiva kokemus ja kaupunkia voi suositella.
![]() |
DigiKyllin tunnelmia Wienistä |