Yhdessä alettiin ihmettä tutkimaan. Pikaohjeen mukaan piti vain käynnistää kone ja valita oikea ohjelma. Niinhän me sitten tehtiin. Kone päälle ja hyvin pienikokoiseen näyttöön ilmestyi kolme kuvaketta: 30, 40 ja 60. Nähdäkseen tarkemmin Aunen piti ihan mennä kyykkyyn ja kumartua. Asteitahan nuo olivat, se ymmärrettiin. Numeroitten vieressä oli nuolet vasemmalle ja oikealle. Perille meni.
”Mistä tässä painetaan nappia?”, kysyi Aune. Selitin ettei ole nappia, vaan masiina toimii kosketusnäytöllä. Siitä Aune ei tiennyt mitään, eikä ollut ikinä kokeillutkaan. Yhdessä valittiin oikea lämpötila. Sitten tulikin tenkkapoo. Mistä tiesi mitä pesuohjelma sisältää, kun samoja lämpötiloja oli useita eri vaihtoehtoja valittavana. No, sekin löytyi, kun aikamme paineltiin. Ei ollut ihan helppoa.
Kone hurahti käyntiin ja näytti numeroa 60. ”Nyt laitoit mun paidoille 60 kun piti olla 40”, kauhistui Aune. No niin olin tehnytkin vahingossa. Äkkiä ohjelman pysäytys… missä hiidessä se on? "Paina tuosta hyvä ihminen", kiljaisi Aune ja tökkäsi sormella käden kuvaa näytössä. Kone pysähtyi saman tien. Aune näytti tyytyväiseltä ja minä hämmentyneeltä. Kysyin, mistä ihmeestä Aune tiesi sen olevan pysäytyskohta. ”No kaikkihan tietää mitä tällainen kämmenen kuva meinaa, se on stop.”
Näin sitä oppii. Arvostaisimme silti Aunen kanssa, että koneessa olisi edes yksi painettava nappi, josta saisi takuuvarmasti yhden perusohjelman päälle. Ja ilman pienen ruudun tihrustelua kyykkyasennossa, kiitos.
