Veli päästäinen pyrkii unelmamaisemaan

Kolmas muraalisuunnittelutyöpaja käytiin läpi mansikoiden voimalla. Juttelimme tästä kummallisesta lumettomasta talvesta ja lumikelloista, jotka jo kukkivat. Kukkasten kautta pääsimme väreihin ja taiteilija-Petri esitteli värikarttaa, johon hän oli lisännyt viime kerran toivevärejä.

Yhdessä tutkitaan luonnoksia.

Petri näytti meille tekemäänsä luonnosta, jossa näkyy ehdotus seinämaalauksen taustamaisemaksi. Siinä on vihreää maata, vettä, taivasta, puu ja taustalla mäki tai vuori. Heti tuli toiveena, että puu saisi näyttää rosoisemmalta ja eläväpintaiselta. Maisema herätti rouvissa myös uusia hahmoideoita. Lintuja toivottiin maalaukseen, ja perhosia, kimalaisia, ampiaisia, koppakuoriaisia ja päästäisiä. Meidän piti ihan googlesta tutkia, mitä sanotaan tuosta samettiturkkisesta pienestä nisäkkäästä, päästäisestä. Siitä muistiin pulpahti eräälle rouvalle Helvi Juvosen runo: "Veli päästäinen, veli päästäinen, hyvä meidän on ruohossa vaeltaa. Se on onnellinen, joka kulkea saa." Kuka muistaa miten runo jatkuu?

Tällä kertaa meidän keskusteluissa pyöri näköjään vain pienet eläimet. Petri oli hahmotellut erilaisia leppäkerttuja. Niistä rouvat valitsivat mieluisan. Ja huomautuksena saatiin, että kertulla pitää ehdottomasti olla mustat pilkut. Lopuksi tuulisen ja loskasateisen ilman innoittamana eräs rouva toivoi seinälle ihanaa kesäistä auringonnousua. Eipä kuulosta hullummalta!


PS. Käy lukemassa edellisistä suunnittelutyöpajoista.

Muraalisuunnittelutyöpaja II: Onko unelmamaisemassa Mörri-möykyn pesä?
Muraalisuunnittelutyöpaja I: Yhteinen unelmamaisema ja lisätty todellisuus.

Petri esittelee taustamaisemaluonnosta.

Unelmamaisema-luonnostelua.

Onko unelmamaisemassa Mörri-möykyn pesä?

Aloitimme toisen muraalisuunnittelutyöpajan laskiastiistaina syömällä tietysti laskiaispullia. Siitä lähti meidän kiehtova keskustelu, joka rönsyili laskiaisen perinteisiin, käsitöiden tekemiseen sota-aikana sekä kehräämiskokemuksiin ja päättyi laulamiseen ja karjalan murteen kauneuteen. Välissä ehdimme muistella Mörri-möykyn laulun sanoja ja miettiä uskooko kukaan tonttuihin.

Petri esitteli meille värikarttaa, jonka hän oli tehnyt viime kerran toiveiden mukaan. Siihen tuli vielä lisätoiveita, että kirkas punainen ja "alkavan kasvun vihreä" näkyisi maalauksessa. Petri kertoi, että muraalissa eli seinämaalauksessa kannattaa käyttää murrettuja sävyjä isoilla pinnoilla ja kirkkaat värit on hyvä säästää yksityiskohtiin. Kuulostaa järkevälle!

Palasimme keskusteluissa vielä toiveisiin. Kävimme läpi Suomen kansalliseläimiä ja sieltä nousi esiin monta hahmoa, mm. karhu, laulujoutsen ja leppäkerttu. Eräs rouva kysyi mikä mahtaa olla Suomen kansallismato. Onkohan sellaista valittu? Rupattelun lomassa selkeni, että luonto on selkeästi muraalin kantava voima ja sen täytyy pitää sisällään puita, kukkia ja vettä. Yksityiskohtana tuli eräältä seniorilta ajatus sammaleisesta kivestä tai kannosta, jonka takaa saattaisi kurkistaa se lastenlorun Mörri-möykky.

Muraalin tarina etenee. Ehkä siinä on iso maisemakuva, jossa on pieniä yksityiskohtia, joita voi etsiä ja katsella. Ensi kertaa varten Petri tekee toiveiden perusteella hahmo-ehdotuksia ja seniorit pääsevät niistä valitsemaan mieluisia. Pysy meidän matkassa - jatkoa seuraa ensi viikolla!

ps. Lue postaus ensimmäisestä suunnittelutyöpajasta.

Yhteinen unelmamaisema ja lisätty todellisuus

Toteutamme taitelija Petri Laukkasen (YMT Muraalitaide) kanssa muraalin eli seinämaalauksen Kontulan Helykodin aulaan. Suunnittelemme yhdessä senioreiden kanssa meidän kaikkien unelmamaiseman. Lisätyn todellisuuden avulla maisema herätetään eloon ja sitä voi katsoa tabletin tai älykännykän kautta.

Ensimmäinen suunnittelutyöpaja on nyt pidetty. Aloitimme sen kahvin ja herkkujen voimalla, tietysti. Petri kuunteli tarkalla korvalla, kun seniorit kertoivat toiveaiheita, -värejä ja -ääniä. Ensimmäinen toive tuli eräältä rouvalta, hän haluaa kuvaan valkoisen jäniksen. Muutkin eläimet herättivät innostuksen, ainakin orava, pääskynen, siili, joutsen ja karhu mainittiin. Selvästi luonto ihastutti monia. Elämänkaaren toivottiin näkyvän maalauksessa. Ilo, kasvun teema ja lapset tulivat myös esiin. Lempiväreistä ensimmäisenä mainittiin pinkki.

Pääsimme kaikki piirtämään unelmamaisemaa lempiväreillä. Merkittävänä teemana tässä muraalissa on yhdessä tekeminen. Helykodin asukkaat suunnittelevat taiteilija-Petrin kanssa yhdessä tarinan. Yhdessä myös maalataan seinää. Lopuksi toteutetaan lisätyn todellisuuden tarina työpajojen ideoiden pohjalta. Näin maalaus herätetään eloon.

Onpa tosi jännittävää nähdä miten nämä alun toiveet näkyvät valmiissa seinämaalauksessa. Tuskin maltan odottaa!

Kurkkaa ensimmäisen työpajan fiiliksiä videolla!

Riittää jo se mokailu netissä!

Tiedätkö sen tunteen, kun mikään ei onnistu? Netti tökkii, Word kadottaa kirjoitukset, Excelistä ei löydy oikeita laskukaavoja ja lomakkeen täyttö ei onnistu. Älä huoli! Voi kun tietäisit, miten paljon Minna ja Satu mokailevat. Välillä häviää dokumentti bittiavaruuteen, välillä livahtaa Twitteriin ihan vääriä sanoja ja välillä on väärät piuhat mukana info-tilaisuudessa.

Mokailu kuuluu elämään ja etenkin netti-elämään. Mutta tiedäthän, että kun tulee kiperä paikka, älä jää yksin. Minna ja Satukin huokailevat usein, että onpa ihanaa, kun toinen tietää jotain ja toinen toisen asian. Niin ne asiat selviävät, yhdessä pähkäillen. Kun sinulla on visainen digi-kysymys ja haluat opastusta, niin opastuspaikkoja löytyy SeniorSurf-sivun kartasta. Jos olet Facebookissa, niin apua on tarjolla esimerkiksi Digitreenit-ryhmässä.

Eli ei huolta, mokaillaan edelleenkin. Opetellaan rohkeasti uusia asioita. Apua ja ystäviä on tarjolla!

Lempeät viestit verkkoyhteisöissä

Meidän viestinnän ydin on halu kertoa verkkoyhteisöjen mahdollisuuksista senioreiden yhteisöllisyyden, osallistumisen, vuorovaikutuksen ja turvallisuuden tunteen tukena. Vuoden 2019 lopulla pohdimme SenioriVerkon viestinnän äänensävyä. Miten me haluamme viestiä ja minkälaisia tunteita haluamme herättää?

Yhdessä IdeaKyllit-ohjausryhmän kanssa päädyimme näihin kolmeen äänensävyyn: innostava, elämänmyönteinen ja helposti lähestyttävä. Toivomme, että nämä "sävyt" välittyvät sinulle meidän someviestinnässä, mutta myös silloin, kun näemme kasvokkain.

Tänään meidän keskustellessa Satu kokosi hienosti SenioriVerkon tämän vuoden teemat (joihin sulautuvat myös meidän viestinnän sävyt): välittäminen, lempeys, yhteisöllisyys ja yllätysvetona luonto.

ps. Vink, vink! Oletko liittynyt Facebookissa meidän Ilahduttava luonto -ryhmään.

MinnaKylli, DigiKylli ja SatuKylli.

Virtuaalimatkoilla elämyksiä ja muistoja

Teknologia kuuluu kaikille! Järjestimme viikon alkajaisiksi yhdessä SenioriVerkon kanssa virtuaalimatkailu-tapahtuman Palvelukoti Hopeassa, jossa Trainee-nuoret ovat viettäneet asukkaiden kanssa aikaa jo neljättä viikkoa.

Aluksi tapahtuma tietysti jännitti – kuinka esimerkiksi muistisairaat reagoivat virtuaalilaseihin, noihin pelottavan näköisiin kapistuksiin? Huoli oli turha. Jokaisen asukkaan kohdalla edettiin heidän omaan tahtiinsa. Lopulta vain yksi totesi, ettei haluakaan kokeilla.

Kiviset on maisemat, totesi Asko kun Kalliovuorilla kävi. Vieressä ohjeistamassa SenioriVerkon Minna.

Oli vaikea selittää ikäihmisille etukäteen, mistä on kyse – päähäsi laitetaan lasit, jolla pääset katsomaan maisemia. Onneksi näkymät puhuivat puolestaan. Kukaan asukkaista ei lopulta olisi malttanut lopettaa, jollei lasien pitäminen olisi käynyt raskaaksi. Yksi rouva pyysi nähdä myös eläimiä, ja nopeasti eläinvideoita löytyikin tuolta Internetin ihmeellisestä maailmasta. Yhdessä videossa rouva päästi lehmät laitumelle. Hän siis teki jotain itselle tuttua, josta on vuosikymmeniä aikaa.

Virtuaalimatkustaminen toi kahdelle rouvalle myös omat matkamuistot mieleen. Niille, jotka haluavat laseja kokeilla, elämys voi olla hyvinkin voimaannuttava: pääset käyskentelemään vitivalkoiselle hiekalle tai ihastelemaan tähtitaivasta omasta pyörätuolistasi ja turvallisesta kodistasi käsin. Itse kävin lasien avulla Anne Frankin museossa – kuinka kutkuttava ajatus onkaan, että myös vanhukset pääsisivät virtuaaliselle kävelylle Louvreen tai vaikkapa omille lapsuudenseuduille.

Hopean asukkaiden matkantekoa oli helppo seurata tabletilta ja kännykästä. Samalla pystyi pitämään keskustelua yllä ja ohjaamaan ikäihmistä katselemaan oikeaan suuntaan, kun itse näki, mitä hän laseistaan näki. Vielä kun teknologia kehittyisi sen osalta, että lasit eivät olisi niin painavat, ja että lasien sovittaminen olisi helpompaa. Niin ja se hinta – toivottavasti tämäkin hyvinvointia, virkistystä ja voimaantumista antava keksintö olisi jatkossa kaikkien saatavilla.

Palvelukoti Hopeassa näkyi revontulia.

Kirjoittaja:
Suvi Hiltunen
Suunnittelija
Vanhustyön Trainee nuorille
VALLI ry

Näkyy aivan hel*§%sti tähtiä!

"Hyvät hyssykät kuinka kaunista." "Tämä on aivan uskomatonta." "Iik, hirviä alamäki!" "Se valas tulee ihan kohti nyt!" "Tätä ei ole kokeilleet lapseni, eikä tietääkseni edes lapsenlapset." "Ota nyt kuva, niin viedään todiste porukoille." "Näkyy aivan hel*§%sti tähtiä!" Näitä lauseita kuulimme keskiviikkona Oculus Quest VR-lasien kokeilijoilta Enter ry:n digipelitapahtumassa Keskustakirjasto Oodissa.

Olimme miettineet aluksi, tuleeko kukaan kokeilemaan. Se oli turha ajatus, porukkaa piisasi koko tapahtuman ajan. Muutamat tyytyivät uteliaana katsomaan miten toiset reagoivat. Kiinnostus oli kova. Muutamat kyselivät mistä laseja voi ostaa tai vuokrata.

Virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) on tila, jossa todellinen maailma, kuten näkymä meren syvyyksistä tai taidemuseon sisältä, tuodaan katsojan virtuaalilaseihin. Siellä voi halutessaan vain katsoa sisältöä tai joissakin sovelluksissa liikutaan ohjainten avulla. Käyttäjä voi niiden avulla klikata esimerkiksi taustatietoja jostain yksityiskohdasta. Joissakin sovelluksissa toimitaan yhteisöllisesti yhdessä. Virtuaalitodellisuus voi antaa paljon niille iäkkäille, jotka eivät pääse liikkumaan kotoa tai ovat hoitolaitoksissa.

Me kokeilimme senioreiden kanssa vain sovelluksia, joissa voi osallistua toimintaan katsomalla ja kokemalla fiiliksiä. Virtuaalimaailma antaa paljon mahdollisuuksia. Voi rentoutua meren äärellä, sukeltaa meren syvyyksiin, matkailla ympäri maailmaa, pujahtaa historiaan, käydä museoissa, osallistua konsertteihin ja hurjapäät voivat vaikka lumilautailla tai hypätä laskuvarjolla. Hienkin saa halutessaan pintaan toiminnallisilla jutuilla liikeohjainten avulla. DigiKyllin suuri suosikki on järkyttävän korkea vuoristorata. Siellä mennään tukka putkella.

Ovesta pujahti tapahtuman loppupuolella sisälle noin 12-vuotiaita poikia. Tarjosin mahdollisuutta kokeilla VR-toimintaa. He livahtivat nopeasti pois. Pitivät meitä varmaan liian kalkkiksina… vai olisiko vilahtanut kumminkin pupu pöksyyn? Mitä vanhat edellä sitä nuoret perässä.

Virtuaaliseikkailut kiinnostavat senioreita.

Yksinkertaisesti - Rohkaisemme verkkoyhteisöihin

Viime kevään ja kesän aikana Satu ja Minna pohtivat projektin toimintoja ja ydintekemistämme. Mitä  me teemme ja mitä haluamme kertoa siitä teille? Huomasimme, että sitä kovin mielellään haluaa kertoa kaiken. Heräsi uusi ajatus, että me voidaan kertoa niistä pienistä yksityiskohdista viestinnän avulla silloin tällöin. Mutta ydinviesti ja -toiminta on parasta kertoa selkeästi ja yksinkertaisemmin.

Meidän tavoite on saada seniorit mukaan verkkoyhteisöihin, jotta he voivat kokea yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta sekä saavat vertaistukea. Tässä kuvana, mitä me teemme:

Käy myös kurkkaamassa meidän verkkoesittely, jossa kerromme ydintoiminnastamme eli verkkoyhteisötoiminnasta. Kirsikkana kakussa sieltä löytyy myös muutama esimerkki minkälaisia pilotteja olemme tehneet.

Yksinkertaisuus on uusi musta!

SenioriVerkon DigiKyllit esittelyssä

Meiltä välillä kysytään, keitä oikein on DigiKyllit. Tämän luettuasi tiedät, ketä SenioriVerkko-projektissa työskentelee. Tässä siis esittelyt:

Olen Satu, projektikoordinaattori ja verkkoyhteisökehittäjä. 

Koulutukseni lähtee sosiaalialalta liikkeelle, olen sosionomi AMK. Harrastin sosionomin ammatin rinnalla vuosien ajan aktiivisesti tieto- ja viestintätekniikkaa ilokseni. Oli aika luonnollista hankkia siitä ammattikin. Niinpä olen myös  informaatioteknologian sekä markkinoinnin datanomi. 

Ja kun homma vei mimmin mukanaan niin mukaan tuli  viestintä ja informaatiotieteiden erikoistumisopinnot,  yhteisömanagerikurssi (cmadfi) ja sitten löysinkin itseni jo hyvinvointiteknologian parista.

Tätä kaikkea olen saanut monipuolisesti toteuttaa SenioriVerkossa. Tykkään työstäni ja sen vaihtelevuudesta. Parasta on ihmiset ja vuorovaikutus, tapahtui se sitten verkossa tai livenä.

Haluan rohkaista kaikkia naisia ja tyttöjä kokeilemaan ammattina tieto- ja viestintätekniikkaa. Se on hauskaa. Lisäksi haluan Minnan tapaan omalla esimerkillä luoda sosiaaliseen mediaan positiivista ja iloista meininkiä. Pidän rennosta meiningistä. Turha pönöttäminen ei ole minun juttuni.

Vapaa-ajalla minut löytää useimmiten luonnosta ja lenkkipolulta. Lukeminenkin on hauskaa. Lisäksi rakastan hyvää ja mieluiten muiden tekemää ruokaa.

Mottoni on: tyhjän saa pyytämättäkin.

Satu Veltheim

Olen Minna, projektisuunnittelija, verkkoyhteisökehittäjä ja yhteisömanageri.

Koulutukseltani olen ohjelmistosuunnittelija, sosionomi AMK, yo-markkinointimerkonomi. Lisäopintoja olen haalinut viestinnästä, sosiaalisesta mediasta sekä terveys- ja hyvinvointiteknologiasta.

Olen työskennellyt SenioriVerkossa kohta 8 vuotta. Sitä ennen mielenterveyskuntoutujien parissa yhdistyksessä, osastosihteerinä opetusministeriössä ja Nokialla monessa tehtävässä.

Erityistaito: olen SMD-standardoitu juotostarkastaja. 

Olen kotoisin Varsinais-Suomesta.

Lempipaikkani on metsä.

Haluan omalla esimerkillä luoda sosiaaliseen mediaan positiivista ja iloista meininkiä.

Olen huolellinen, maalaisjärkinen, oikeudenmukainen, kiltti ja ennakkoluuloton.

Tykkään hymiöistä, valokuvaamisesta, lukemisesta, luonnosta ja saunasta.

Minna Piispanen

Olen DigiKylli, projektin virtuaalinen daami.

Olen syntynyt vuonna 2014 ja esiäitini on Kylli-täti.

Haluan herättää keskustelua senioreiden tekniikan käyttöön ja hyvinvointiin liittyen.

Saatan välillä innostua muustakin kuin teknologiasta, olenhan lennokas ja monesta innostuva tyyppi.

Haluan olla pääosin positiivinen, mutta joskus myös AnarkistiKylli nostaa päätään.

Olen mukava, helpostilähestyttävä, huumorintajuinen ja joskus pehmo.

Tykkään mobiililaitteista, tulevaisuusvisioinnista ja haluan ottaa rennosti.

Puhun mielelläni netin hyvistä puolista ja kannustamisen tärkeydestä.

DigiKylli

DigiTrainee - vanhustyötä toisella tavalla

Toukokuu suhahti DigiTrainee-ohjelman merkeissä. Nuoret tutustuivat vanhustyöhön Helykodeissa ja tällä kertaa mukana oli digitaalista vanhustyötä. Perinteisen hoitotyön lisäksi nuoret saivat aavistuksen siitä, miten esimerkiksi tabletteja voi käyttää iloksi ja hyödyksi vanhustyössä.

Senioreiden ja nuorten yhteinen mobiilikuvauskurssi oli kohokohta minullekin. Yhdessä treenasimme taitavan valokuvaajan Aten kanssa kännykkä- ja tablettikuvausta. Atte kertoi meille faktaa sommittelusta, valaistuksesta ja potrettikuvauksesta. Kimpassa sitten harjoittelimme. Sekä nuoret että seniorit tarvitsivat selvästi lempeää patistelua ja rohkaisua, jotta uskalsivat osallistua. Mehän emme olleet ammattikuvaajia, joten ei pelkoa, että tekisi jotain "väärin". Lopuksi kuulin kommetteja, että kyllä kannatti osallistua. Todellakin, Minna ja Satukin oppivat käyttämään kännykän kameraa uusin tavoin.

Olin etukäteen koonnut kätevän linkkilistan, jossa oli materiaalia pelien hyödyistä, koodaamisesta ja ryhmätoiminnasta. Siihen nuoret saivat tutustua oma-aloitteisesti. He saivat näin tietoa mm. siitä, miten netin liikuntavinkeillä tai luontosivustoilla voi ilahduttaa senioria.

Alun epäröinnin jälkeen nuoret ja seniorit innostuivat myös tablettipeli- ja taidehetkistä. Tärkeää oli tehdä ja kokeilla asioita yhdessä. Ja se kohtaaminen... sivukorvalla kuuntelin, mitä kaikkea nuoret ja seniorit juttelivat. Siinä moni ennakkoluulo karsiutui molemminpuolin. Jo ensimmäisellä kerralla eräs seniori sanoi: "Vaikka olemme erilaisia ja eri ikäisiä, samaa luuta ja lihaa olemme sisältä." Yhdyn tähän!

Tsekkaa DigiTrainee-taidenäyttely.
Tsekkaa DigiTrainee-valokuvanäyttely.


DigiTrainee-ohjelman järjesti Valli ry:n Vanhustyön Trainee. SenioriVerkko oli mukana yhteistyössä digiasioihin liittyen. Käy lukemassa lisää Trainee-toiminnasta Tilaa nuorten ja ikäihmisten kohtaamisille -blogikirjoituksesta.

Mobiilikuvausta.

Pelaamista ja taiteilua.

"Paina tuosta hyvä ihminen", kiljaisi Aune

”No nyt ne tempun teki”, tokaisi naapurin Aune, 84 vuotta. Yhdessä ihmeteltiin pesutuvassa juuri saapunutta pesukonetta. Aune pyykkikorinsa kanssa ja minä varaamassa vuoroa. Uusi, hieno ja täysin digitaalisella näytöllä varustettu kone odotti käyttäjäänsä.

Yhdessä alettiin ihmettä tutkimaan. Pikaohjeen mukaan piti vain käynnistää kone ja valita oikea ohjelma. Niinhän me sitten tehtiin. Kone päälle ja hyvin pienikokoiseen näyttöön ilmestyi kolme kuvaketta: 30, 40 ja 60. Nähdäkseen tarkemmin Aunen piti ihan mennä kyykkyyn ja kumartua. Asteitahan nuo olivat, se ymmärrettiin. Numeroitten vieressä oli nuolet vasemmalle ja oikealle. Perille meni.

”Mistä tässä painetaan nappia?”, kysyi Aune. Selitin ettei ole nappia, vaan masiina toimii kosketusnäytöllä. Siitä Aune ei tiennyt mitään, eikä ollut ikinä kokeillutkaan. Yhdessä valittiin oikea lämpötila. Sitten tulikin tenkkapoo. Mistä tiesi mitä pesuohjelma sisältää, kun samoja lämpötiloja oli useita eri vaihtoehtoja valittavana. No, sekin löytyi, kun aikamme paineltiin. Ei ollut ihan helppoa.

Kone hurahti käyntiin ja näytti numeroa 60. ”Nyt laitoit mun paidoille 60 kun piti olla 40”, kauhistui Aune. No niin olin tehnytkin vahingossa. Äkkiä ohjelman pysäytys… missä hiidessä se on? "Paina tuosta hyvä ihminen", kiljaisi Aune ja tökkäsi sormella käden kuvaa näytössä. Kone pysähtyi saman tien. Aune näytti tyytyväiseltä ja minä hämmentyneeltä. Kysyin, mistä ihmeestä Aune tiesi sen olevan pysäytyskohta. ”No kaikkihan tietää mitä tällainen kämmenen kuva meinaa, se on stop.”

Näin sitä oppii. Arvostaisimme silti Aunen kanssa, että koneessa olisi edes yksi painettava nappi, josta saisi takuuvarmasti yhden perusohjelman päälle. Ja ilman pienen ruudun tihrustelua kyykkyasennossa, kiitos.