Digiluuta lentää korkealla ja kovaa

Mistä se yhtäkkiä iski? Ensin siitä puhui harvat ja yrittivät saada ääntään kuuluville. Menestys oli vaihtelevaa eikä se oikein kiinnostanutkaan. Nyt siitä puhuu kaikki ja kaikkialla. Digiluuta on lentänyt päämme yli. Sillä on nopeaa lentää.

Asia on hyvä, ajankohtainen ja tärkeä. Sanaa digitalisaatio käytetään mitä erilaisimmissa yhteyksissä, eri merkityksillä niin että korvatkin alkavat jo väsyä. Helppo sanoa, mutta kuka kertoo, mitä se tarkoittaa? Minä koen digitalisaation palveluina ja toimintakulttuurin muutoksena. Se helpottaa ihmisten elämää ja on mielestäni tehnyt sitä jo pidemmän aikaa oman työporukkammekin arjessa.

Haasteita - tottakai! Digitalisaation toteuttamiseen tarvitaan eri ammattiryhmiä, näkemystä, rahaa, laitteita, intoa, tahtoa, asiantuntijoita sekä tietysti käyttäjät. Samoja on pohdittu ja ihmetelty muinoinkin. Toisessa teollisessa vallankumouksessa 1800-luvun loppupuolella uudet tekniikat tuottivat uusia materiaaleja, parempia menetelmiä energian tuottamiseksi ja hyödyntämiseksi sekä uusia tapoja tuotannon organisointiin.

On mielenkiintoista seurata digiluudan lentoa ja lentää sillä itsekin. Varmaan 10 vuoden päästä ihmettelemme tätä koko hössötystä. Silloin digitaaliset palvelut ovat jo yhtä yleisiä arjen apuja kuin pesukone ja kahvinkeitin nyt. Mitä tässä turhia venkoillaan, onhan meillä kaikilla jo sähkölamputkin!

Digiluudalla pyyhkii paremmin? 

Riivatun karkailevat johdot ja laturit

Suku on pahin! Taas se todistettiin. Joku sukulaisvieraistani vei mennessään puhelimeni latausjohdon. Tavallisesti säilytän sitä aina huolellisesti sievässä pussukassa, mutta nyt se oli jäänyt seinään. Kun kaikilla on samanlaisia ladattavia laitteita, latureita ja johtoja, otti joku vahingossa MINUN johtoni omanaan. Onko tuttua? Aivan. Kunhan omani palautuu jonkun kassin taskusta, kirjoitan kyllä joka osaan DK (DigiKylli).

Saisivat suunnitella enemmän niitä puhelimien ja tablettien langattomia latureita huonekaluihin. Miten kätevää olisi ladata puhelin juuri siinä mihin sen luontevasti lasken: eteisen piirongin päälle, ruoka- ja yöpöydälle. Ilman johtoja! Olen nähnytkin jo pöytälamppuja, joiden jalan pöytätasossa on puhelimen langattomasti lataava alue. Tosin vielä jää vaara, että joku vie puhelimeni luullen sitä omakseni. Siihen apuna on persoonalliset puhelimen kannet. Sohvaa tuskin kukaan vie vaikka olisi kuinka ajatuksissaan ;D

Seinästä sitä ei enää salaa viedä, sillä latasin sovelluksen (iOS-laitteelle, Androidille), joka hälyttää kun puhelimeni irrotetaan virtapiuhasta. Kätevä sovellus erityisesti jos lataan laitettani yleisillä paikoilla. Eipä lähde enää vahingossa vieraan matkaan! Millähän vaan muistaisin näpäyttää sovelluksen aina tarvittaessa päälle…

Kukkatarroista tunnistaa omansa. Kätevää vai mitä? 

Peilissä se totuus luuraa

Syksyn kohokohta oli tiistaina - DigiKyllien kokoontumisajot. Erityisen ylpeä olen, että hankkeen "ohjausryhmällä" on minun nimeni. Satu ja Teija päättivät luoda tilaisuudesta jälleen epävirallisen ja rennon, jotta porukat olisivat mahdollisimman luovalla ja ideoivalla tuulella. Niinhän siinä sitten kävikin. Tarjolla oli pakkotyötä, kaltereita, huvia ja hyvää ruokaa.

Teemme tärkeää työtä iäkkäiden parissa ja tarvitsemme siihen kumppanien innostusta, ajatuksia, arviointia ja tukea. Peili onkin tärkeä työvälineemme. Siihen katsominen kummasti palauttaa pääasian mieleen: kenelle tätä teemme ja miksi? Tavoite on edelleen sama: iäkkäiden toimintakyvyn ja osallisuuden edistäminen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Se miten sen teemme, vaihtelee ja löytää uusia uomia. Toisinaan niitä  uomia ei ole meinattu edes löytää. Ilman hyviä ja osaavia kumppaneita ei mentäisi näin hyvällä tuloksella.

Meidän peilinä toimii Enter ry, Eläkeliiton ja Ehyt ry:n LähiVerkko-hanke, Vanhustyön keskusliiton Seniorit surffaa - nettiopastaja auttaa -hanke, Eläkkeensaajien keskusliiton Verkosta virtaa- hanke.Vanhus- ja lähimmpispalvelun liiton Iloa Arkeen -pysäkit sekä teknologiaprojektien rohkea pioneeri Saana. Nyt on taas intoa päällä ja hyvä fiilis. Kiitos kaikille. 

Jos haluat kurkistaa mitä palautetta saatiin, niin kurkkaapa tästä linkistä Padletiin. Siellä se totuus luuraa! 

Pirun vehje ja turhaa hömppää

Maailma mullistui kun Tim Berners-Lee suunnitteli internetissä toimivan hyper­me­diajär­jestelmän. Se otettiin käyttöön elokuussa 1991 ja sen nimeksi tuli World Wide Web eli WWW. Sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan ja kaiken lukemani perusteella ei ole jatkossakaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole asiasta innoissaan. Googlailin hieman syitä.

Luhangassa asuva Eino (93-v.) viis välittää internetistä. "Ei kiinnosta, eikä ole koskaan kiinnostanutkaan." Einolla luistaa arki ilmankin. Kotoa löytyy monta radiota, televisio ja lankapuhelin. Vähän kuitenkin pärjääminen arveluttaa kun kaikki menee nettiin.

Sipoossa asuvan Timon mukaan internet ei ole tuonut mitään hyvää mihinkään. Vuoden päästä eläkkeelle jäädessä hän heittää koko tietokoneen mereen. "Huono keksintö", Timo toteaa. Hyvinkäällä asusteleva Alma pitää internetiä "pirun vehkeenä" ja "turhana hömppänä". Alakerran Annukka kyllä kokeilisi mielellään, mutta "kun se mies istuu kaikki illat siellä enkä ikinä pääse".

Itse olen iloinen internetistä, sillä virtuaalihahmoni ei olisi koskaan syntynyt ilman Tim Berners-Leen toimia. Niin ja mitä Satu ja Teijakin nyt puuhailisivat? Eikä olisi koko SenioriVerkkoa! Tiedonhankintakin olisi vaikeaa ja hidasta. Ja huoli maailmalla seikkailevista läheisistä suuri kun yhteyksiä ei olisi. Enkä näkisi kaukana asuvia suvun ihania pienokaisia niin usein kuin nyt kuvapuheluina. Kiitos Tim! I love you.

Rohkea rokan syö?

”Minä en nyt taida tullakaan tähän vaikka olen ilmoittautunut. Kun en minä oikein hallitse tuota tietotekniikkaa… .” Käynnistelemme juuri meidän Wantterat vauhdissa –pilottia, jossa Käpyrinne ry:n ikääntyvät vapaaehtoiset kokeilevat aktiivisuusranneketta ja kertovat kokemuksiaan sen käytöstä.

Mikä pistää kieltäytymään houkuttelevasta tarjouksesta? Pelko etten osaa, etten opi uusia asioita, olen jarruna ryhmässä? Rouva kertoo omistavansa tietokoneen, mutta ”en osaa käyttää sitä, maksan vain laskuja sillä”. Oho – osaa maksaa laskut tietokoneella! Ei siis huolen häivää etteikö hän osaisi liittää aktiivisuusranneketta tietokoneeseen ja tutkia miten paljon syvää unta viime yönä nukkui tai saavuttiko liikunnan tavoitteensa viime viikolla! Kannustan, rohkaisen rouvaa – ja hän jää kuuntelemaan aiheesta lisää.

Pian rouvan ranteessa on musta ranneke ja hän painaa näkyviin vuoroin kellon, askelmäärän, kalorikulutuksen ja aktiivisuuden määrän . ”Täytyy heti soittaa Lyylille ja sanoa, että tulee mukaan! Me nimittäin eilen Lyylin kanssa puhuttiin, ettei me sittenkään tulla tämmöiseen.”, kertoo rouva silmät loistaen ja hymyssä suin.

Pienestä se on kiinni. Muistetaan vaan kannustaa, kehua ja auttaa! Pilotin tukena toimivat Enter ry:n mahtavat opastajat, Tuomo ja Simo, osaavat todella nämä taidot sekä opettaa rauhallisen selkeästi tietotekniikkaa. Wantterat ovat hyvissä käsissä. 

Minä ja se kauhea Facebook

Juttelin viime viikolla kolmen varttuneemman rouvan kanssa Facebookista. Heistä oli kovin huolestuttavaa kuinka se valtaa ihmisten ajankäytön, puhumattakaan kaikesta muusta ikävästä sivuvaikutuksesta. "Nuoret viettää siellä päivänsä ja mistään ei tule töissäkään enää mitään."

Yritin kertoa heille SenioriVerkon Facebookista ja vähän houkuttaa mukaan. Terttu oli päättänyt aikoinaan ettei mene SINNE ikinä. Raili säesti vieressä. He tiesivät, että siellä liikkuu niin kauheaa väkeä, että on pitänyt palkata poliisikin vahtimaan. Lehdessä oikein oli mainittu, että lisää nettipoliiseja tarvitaan.

Terttu ja Raili jatkoivat matkaansa päätään puistellen. Anni jäi kuitenkin hetkeksi juttelemaan. Hän kertoi olevansa Facebookissa. Ei ollut kertonut asiasta kavereilleen koska nämä olivat hieman sellaisia vanhoillisia. Annin mielestä siellä on hauskaa ja vanhoja tuttujakin on löytynyt. Asuinalueella on oma Fb-ryhmäkin missä kerrotaan palveluista jne. Kävelyryhmäänkin hän oli liittynyt Facebookin innoittamana. Siellä ilmoitettiin milloin ja mistä porukka lähtee liikkeelle. Loistavaa, saimme SenioriVerkon Facebookiin uuden kiinnostuneen osallistujan.

Teimme pikakyselyn Facebookissa siitä mitä se antaa käyttäjilleen. Kuvassa tulokset.

                           
                             

Tuskasta yhteispelin kautta voittoon

Nyt on taas se aika! Se hermoja raastava hetki kun on tehtävä Raha-automaattiyhdistykselle projektin jatkohaku. Minulta se sujuu kyllä, mutta Satu ja Teija jotenkin hermoilivat. Toinen availi Wordia ja kirjoitti. Sitten toinen tarkasti edellisen kirjoituksen ja korjasi. Sama uudelleen.

No, annoin niitten hetken puurtaa kunnes päästin ne pahasta. Opastin käyttämään tekstin muokkaamiseen Google Docsia. Siellä voi muokata yhdessä, erikseen ja isommallakin porukalla. Siellä voi kommentoida ja laittaa ehdotuksia tekstiin. Halutessaan voi jakaa erilaisia käyttöoikeuksia muille.

Sittenhän alkoi Lyyti kirjoittamaan ja homma sujui kuin itsestään. Hauskaakin se näytti olevan. Googlella on paljon muitakin hyödyllisiä työkaluja, jossa voi säilyttää kuvaa, tarinaa, suunnitelmia ja vaikka mitä. Kannattaa joskus kokeilla.

.

DigitalisaatioHurmaa

Digitalisaatio nyt kansaa hurmaa.

Auttaako se meitä  vai viekö turmaan?

Mistä se tulee ja kuka sen keksi,

mitä ihmettä se saa vielä aikaiseksi?

Onko digitalisaatio isäntä vai renki,

siitä ei kerro yleisen keskustelun henki.

Paljon se ottaa ja enempi antaa,

DigiKyllikin kortensa kekoon kantaa.

Tekniikka toimii ja palvelut kelaa,

raitilla mummu kavereitten kanssa

PokemonGo:ta pelaa.

DigiKylli 6.9.2016

     

                          

Rohkeasti kohti hyviä asioita!

                                                        

DigiKyllin digivinkit syksylle

Tässä tulee pari syksyistä vinkkiä, joita kannattaa jakaa eteenpäinkin. Monelle sosiaalinen media on tuttu mutta uutta asiaa pukkaa sielläkin koko ajan. LähiVerkon Netikäs-materiaali tarjoaa selkeän ja kattavan katsauksen mediamaailman kiemuroihin. Olemme ylpeitä siksikin Netikkäästä, että Teija on ollut mukana työryhmässä. 

Enter ry:n opastukset, koulutukset ja luennot jatkuvat entiseen malliin pääkaupunkiseudulla. Vastaavia toimijoita löytyy jo ympäri Suomea. Verkosta virtaa! -hanke tarjoaa vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille vertaisohjaajakoulutuksia. Hieno mahdollisuus jeesata muita ja saada itselleen mukavaa tekemistä.

Valtakunnallinen SeniorSurf-päiväkin kannattaa painaa mieleen. Silloin on paljon tapahtumia ympäri Suomea. Mekin olemme koko porukka mukana tablettien kera 5.10. Kinaporin palvelukeskuksessa. SenioriVerkossakin on uutta suunniteltu. Tässä toimessa on kulunut pari kiloa tummaa chilisuklaata ja pusseittain lakua.  Hipaisemalla sormella tai hiirellä liikuttaen linkistä aukeavaa SparkPage-esitystä, näet mitä suklaan voimalla saa aikaan... Kivaa syksyä kaikille!

Nyt lähti DigiKyllin aarteet kiertoon

Sain KonMarin "Siivouksen elämän mullistava taika" -kirjan lahjaksi. Ihan kiva. Ilmeisesti jonkun mielestä minulla on turhaa tavaraa. Hmnnn.

Närkästyksissäni avasin kirjan, lueskelin sitä - ja päätin kokeilla esiteltyä menetelmää. Kysyin jokaisen tavaran kohdalla konmari-kysymyksen: tuottaako tämä esine minulle iloa? Touhun seuraksena eteisessäni oli pian iso kasa ilottomia tavaroita. Mutta miten pääsen niistä lopullisesti eroon? Kelvottomat lähtevät roskikseen, osan lahjoitan ja osan päätin myydä netissä. Missä? Miten? Tässä kolme käyttämääni pääväylää vinkiksi sinullekin, jos sama tauti iskee:

Fb-kirppikset
Kirjoita Facebookin hakukenttään kaupunginosasi/asuinpaikkasi nimi ja "ostaa" tai "myy"
> saat listan liikkeitä ja ryhmiä > klikkaa "Myy-ostaa-vaihdetaan-tyyppisen ryhmän nimeä
> klikkaa "Liity ryhmään"
> lue toimintaohjeet tiedostosta tai ylimmäiseksi kiinnitetystä tekstistä
> toimi ohjeiden maukaisesti.
Ota hyvät kuvat, anna oikeat mitat ja rehellinen arvio tuotteen kunnosta.

Huuto ja Tori
Huuto.net ja Tori.fi ovat paikkoja, joissa voit kätevästi laajemmallakin alueella ostaa ja myydä. Huuto.net-sivuilla voit myös huutokaupata tavaroistasi. Ihan helposti. Minä huutokauppasin vanhan perhoskokoelman, jolle annoin ensin vähimmäismyyntihinnan. Maalaisjärkeä ei kannata kirppistelyssäkään unohtaa. Jos ostaja säätää ja selittää (tai löydät epäilyttävän halvan tuotteen) unohda koko kauppa.

Älä vaan KonMarille kerro, mutta sinua on pakko varoittaa: nettikirppiksillä on ihania asioita myös myynnissä. Ihan pakko oli vähän vilkaista. Muutamat niistä tuottivat minulle niiiiin paljon iloa, että annoin niille uuden kodin. Kunnes tulee taas uusi siivousmetodi.

<3 DigiKylli

Fb-kirppis-ryhmät ovat kätevä tapa kierrättää hyvää tavaraa. 

Taas akku loppu! 3 vinkkiä lisäakun ostoon

Kännykkä on turvani. Marjaisina aikoina se on turva metsässä, sillä löydän marjojen luo helpommin kuin takaisin autolle. Suuntavaistoni on surkea, kompassi kotona ja älypuhelimestani loppuu akku ihan just. Lisäakku eli varavirtalähde on DigiKyllin kätevä pelastus. Mutta minkälainen? Hinta- ja laatuhaitari on laaja. Lehden kylkiäisenä tullut pieni sievä laite on lähinnä koriste, lataakin tunteja.

Kolme vinkkiä, mitä on hyvä tietää, kun lähtee lisäakkua ostamaan:

1. Montako kertaa haluat ladata sillä laitteesi? Kerta riittää vain ensiapuun, 2-3 on kätevä, mutta laite samalla vähän isompi. Muistisääntö: saat ladattua vara-akusta 2/3 pakkauksessa mainostetusta virrasta. Esimerkiksi älypuhelimen 3000mAh (milliampeeritunnin) akun lataat vain reilut kaksi kertaa 10.000 mAh:n vara-akulla.
2. Kannatko vara-akkua sievässä käsilaukussa vai repussa? Matkalle 10.000mAh:n virtalähde (n.300g) voi olla käsilaukkuun turhan painava. 5000mAh on jo arkeen paljon sopivampi (n.170g).
3. Latausvirta on yleensä merkitty 5V/1A tai 5V/2A. DigiKyllin tempperamentille ehdottomasti sopivampi on 5V/2A (tulo ja lähtö), koska laite lataa ja luovuttaa virtaa mopeammin. 

Moisella kapistuksella lataan myös uutukaisen taskulamppuni, tablettin, digikameran ja aktiivisuusrannekkeen. Mutta nyt DigiKylli lähtee kanttarelleja etsimään! GoogleMaps ja kunnon lisäakku turvana.

Lähde: varavirtalähde-testi Helsingin Sanomat 2.8.2016.

Lisäakku voi joskus pelastaa pulasta.